Printtasin eilen illalla Volvon. Onnistuin saamaan printterini solmuun kertaalleen, mutta lopulta käsissä oli kasa paperia. Tänään menin töiden jälkeen kirjoituskahvilaan. Kirjoitin hetken puutaheinää raakatekstiä ja sitten otin printin esiin. Lukeminen oli tosi hidasta, koska joka sivulle tuli niin paljon merkintöjä. Sana lisää tuohon, tuosta tuo lause pois, tämä kohta ei toimi, pilkut paikoilleen tähän, tuohon kappaleenvaihto, tähän pätkä lisää, tätä pitää tiivistää... On vaikea katsoa isoa kokonaisuutta, kun tekstin pinta on niin röpelöinen. No, yritän käydä tuon printin nyt kertaalleen läpi ja korjata merkinnät sitten kässäritiedostoon. Kirjoitusvihoissa on vielä muutama raakatekstipätkä, jotka pitää myös kirjoittaa puhtaaksi ja joukon jatkoksi kässärin sisään.
Printin läpikäyminen tuntuu hervottomalta urakalta, sillä korjattavaa on niin paljon, ja tiedän, että ei tuossa vielä kaikki, vaan isompiakin muutoksia tarvitaan. Luultavasti jotain rakenteellista fiksausta ja pitää myös miettiä tarkasti se, mihin kohtaan sijoitan toisen kertojaäänen osiot suhteessa isoon tarinaan. Huoh. Tuleeko tuosta paperikasasta joskus valmista?
Koska negatiivisuus on helppoa ja halpaa, yritän keskittyä positiivisiin asioihin. Niin kuin siihen, että mitä siitä, vaikka käsikirjoitusta pitääkin täydentää vielä paljon. Minulla on kuitenkin alku ja loppu ja siihen väliin sijoittuvat asiat paikallaan. Minulla on Volvon alku ja loppu ja tiedän, mitä siinä tapahtuu. Se on hienoa. Vaikka alku saattaakin mennä vielä uusiksi. Mutta joka tapauksessa. Minulla on jotain, mitä pystyn kutsumaan käsikirjoitukseksi ja se on hienoa. Sitäpaitsi tämä editointi on Volvon kolmas kirjoituskierros. Yksi on tehty jo käsin ja toisen kirjoituskerran tulos on tuo printtikasa, jota voin pidellä käsissäni ja selata ja ihmetellä. Sekin on hieno asia - minulla on ehkä ensimmäinen "oikea" versio käsissäni, mutta käytännössä se on jo toinen versio. Sitäpaitsi Volvo vie minut pitkälle - tänään kun istuin kirjoituskahvilassa ja kävin printtiä läpi, en ajatellut murheita. Ajattelin vain Volvoa. Sekin on hieno asia.
Yritän ajatella hyviä asioita ja lempeitä asioita Volvosta. Se on kohdellut minua hyvin ja nyt on minun vuoroni kohdella sitä hyvin.
3 kommenttia:
Täältä katsottuna olet jo tosi pitkällä :)
*askartelee alun kanssa*
Tsemppiä! Se on iso urakka, mutta lopputulos palkitsee. :) Eikä onneksi tarvitse editoida kuin sivu kerrallaan.
Än - eikö ole hauskaa, että kaikki riippuu siitä, mistä katsoo :). Täältä katsottuna en ole vielä ollenkaan pitkällä :D. Kirjoitusiloa sinulle ja toivottavasti teksti kulkee!
Lila - urakka tuntuu välillä ihan hervottomalta... ja jotenkin epäilen, ettei sivu kerrallaan riitä, vaan pitäisi hahmottaa kokonaisuutta vähän enemmän - en tiedä, ehkä se siltikin sujuu sivu kerrallaan :).
Lähetä kommentti