Terapiakirjoittaminen jatkuu. Olen kirjoittanut tänään käsin muutaman sivun verran ja suorittanut jonkun verran ajatustyötä. Sää on ollut vuorotellen vesiräntää vaakatasossa ja sitten toiveikasta auringonpilkahdusta ja sama pätee minuun.
Odotan sitä, että pääsen takaisin arkeen ja huolehtimaan asiasta, jonka nimi on minä. Ehkä sitten saan kirjoitettua Volvoakin taas. Tänään en edes yritä. Haluan antaa Volvolle parasta itsestäni, ja tiedän, että tällä hetkellä se ei tosiaankaan onnistu. Ehkä huomenna ja jos ei huomenna niin sitten ensi viikolla.
Ulkona tuulee. Sisällä on hiljaista ja pysähtynyttä. Minä kaipaan kolmanteen paikkaan, johon en nyt pääse. Kaipaan myös kotiin, mutta sinnekään en pääse. Ainoa mahdollisuus on tehdä se itseeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti