Olen lueskellut hitaasti Kirjoittamisen taide & taito -kirjaa sen jälkeen kun ostin sen. Tyyliin artikkeli sieltä, toinen täältä, sen mukaan miten on huvittanut. Eilen illalla aloitin Iida Rauman artikkelin Romaanin rakenteesta ja sain ensimmäistä kertaa Kirjoittamisen taide & taito -kirjasta sen, mitä oletinkin. Ensimmäinen innostus. En tiedä, onko aika ollut väärä, mutta en ole juurikaan innostunut kirjasta aiemmin, enkä ole löytänyt sieltä kohtia, jotka osuisivat ja uppoaisivat. Monia mielenkiintoisia juttuja kyllä, mutta ei mitään erikoista, sanoisin. Nyt tuo Rauman rakenneartikkeli osui kuitenkin oikeaan paikkaan ja aikaan. Olen lukenut sitä hitaasti ja ajatellut Volvoa ja kaikkia mahdollisuuksia, mitä sen kanssa on. Tai siis tätä yhtä mahdollisuutta, jota kohti olen nyt lähtenyt, mutta joka sisältää paljon mahdollisuuksia. Alkuviikko on ollut mahdollisuuksien karsimista, koska on pitänyt löytää jotain, mistä lähteä liikkeelle. Olen kirjoittanut jonkun verran ja deletoinut aika paljon. Päässäni on kuva tai tunne siitä, millainen Volvosta voisi tulla, ja nyt yritän hahmottaa sen, miten pääsen suunnilleen sinne suuntaan. Kokonaanhan en tule pääsemään, koska kirjoittaminen muuttaa tekstin suunnitelmia koko ajan.
Kaksi vuotta sitten, kaksi vuotta ja yksi päivä sitten aloitin Volvon kanssa. Nyt aloittelen kuudetta versiota. Tämä on tämän vuoden ensimmäinen bloggaus. Ei mitään kovin syvällistä. Ei tarvitse ollakaan. Bloggaaminen on minulle edelleen sitä, mitä se on ollut alusta asti. Ääneen ajattelemista. Se, että te luette ääneenajattelemiseni ja kommentoitte niitä usein, on mahtava bonus. Kaikki se vertaistuki samoin. Ja sekin, että Volvon ensimmäinen koelukija löytyi tätä kautta. Tuntematon lukija - kiitos! Mitä pitemmälle aika kuluu, sitä tyytyväisempi olen siitä, että sain sinun viisaan ja ystävällisen palautteesi ensimmäisenä :).
Nyt takaisin hommiin. Ajatustyötä tehtävänä.
4 kommenttia:
Minulle kirjoittamisoppaat ovat olleet hyvin tärkeitä, ratkaisevan tärkeitä, romaaneja kirjoittaessa ja olen lukenut niitä parikymmentä. Joskus niistä saa ihan uudenlaista tietoa ja oivalluksia. Toisinaan täysin itsestäänselvän asian lukeminen saa jotain rattaita kääntymään toiseen suuntaan. Joitain kirjoitusoppaita olen lukenut monta kertaa ja aion lukea niitä vielä jatkossakin.
Jos tuntuu siltä, että teksti ei etene tai mietityttää, että jos omissa teksteissä kuitenkin on jotain pielessä, kun kustantajaa ei löydy (vaikka eihän niissä välttämättä ole), niin suosittelen lukemaan kirjoittamisoppaita. Ihan vaikka vain inspiraation lähteenä.
Maija, samoilla linjoilla ollaan noiden kirjoittamisoppaiden kanssa. Minä luen niitä ajatusten herättämiseksi, uusien näkökulmien löytämiseksi, vertaistueksi ja siksi, että se on helppo tapa tuoda kirjoittamista arkeen silloin kun ei varsinaisesti kirjoita; muutama sivu kirjoitusopasta illalla sängyssä muistuttaa siitä, mikä on tärkeää ja miksi.
Oletko, Maija, lukenut Elokuvan runousoppia? (Nikkinen-Rosenvall-Vacklin) Vaikka käsittelee elokuvaa, on tosi hyvä kirja myös proosaan kirjoittamisen suhteen!
En ole lukenut. Olen lukenut kirjoitusoppaita lähinnä englanniksi, osittain siksi että asun ulkomailla. Olen kyllä lukenut kolme kirjaa näytelmien kirjoittamisesta ja ainakin yhden elokuvista, koska kirjoitan myös noita. Niissä on kaikissa ollut hyödyllistä asiaa myös romaanien kannalta, etenkin kirjassa Essentials of Screenwriting. Sitä suosittelen kaikille fiktion kirjoittajille, jotka pystyvät lukemaan englanniksi.
Maija, kiitos kirjavinkistä! Tuota Essentials of Screenwritingia en olekaan lukenut, pitää laittaa lukulistalle. Minä en ole koskaan kirjoittanut näytelmiä enkä elokuvia, mutta noista elokuvien kirjoitusoppaista tuntuu olevan aina hyötyä myös proosalle.
Lähetä kommentti