Sataa sataa ropisee. Olen muuten aina inhonnut sitä laulua. Mutta kun sataa ja ropisee, ei voi minkään. Tympeää. Tylsää. Epätammikuista. Ottaisin mieluummin millaisen pakkasen tahansa kuin tuon talvisateen. Oikeasti, jopa -36 astetta toimisi minulle niin paljon paremmin kuin tämä. En ymmärrä, kun ihmisten kuulee sanovan, että "ihanaa kun ei ole enää sitä pakkasta!". Niin siis että mitä?! Onko tämän kaupungin asukkaista oikeasti parempi asia kulkea loskassa, ravassa ja vedessä kuin kuivassa talvisäässä? En ymmärrä. Kylmä on pukeutumiskysymys. Valituksen loppu.
Ei minun pitänyt avautua säätilasta. Piti kirjoittaa siitä, että olen kirjoittanut vähän mutta en paljon. En ollenkaan niin paljon kuin ajattelin. Ja arvatkaa mitä? Se ei haittaa. On ollut hyvä ottaa rennosti, on ollut hyvä kirjoittaa ja ennen kaikkea, on ollut hyvä ajatella kirjoittamista. Lueskella, tiskata, silittää, miettiä Volvoa. Ja olen minä kirjoittanutkin. Käyttökelpoista settiä on uudessa tiedostossa kuusi sivua, mikä ei ole paljon, mutta paljon enemmän kuin nolla sivua. Ja aikaa on vielä. Tänään, huomenna, ylihuomenna. Voin katsoa rauhassa, mihin Volvo lähtee. Tämä on ihan hyvä alkusysäys - ilman ajatteluaikaa tätä kirjoittamista ja näiden hauraitten suuntaviivojen löytymistä ei olisi tapahtunut. Todennäköisesti ne muuttuvat vielä, mutta ei se mitään. Kyllä se siitä.
4 kommenttia:
Voi, sade ja ropina sopivat ihanasti syksyyn, mutta näin tammikuulla soisi kyllä näkevänsä mieluummin leijailevaa valkeaa... Ja kyllä, minäkin ottaisin mieluummin paukkupakkasen.
Kuusi sivua on komeat kuusi sivua. Ja niin juuri, aikaa on. Minustakin tuntuu, että toisinaan on hyvä pysähtyä ajattelemaan - tai pysäyttämään ajatukset. Jossakin mielen sopukoissa tapahtuu silti kaiken aikaa.
Toivotaan pakastuvaa! Ja kirkastuvia ajatuksia!
Jaan täysin tämän tunteen, mitä ihmeen kivaa ja ihanaa on litsläts märässä loskassa. Yöh.
Pakkanen ja lumi, kiitos. Onneksi on luvassa parempaa taas huomisesta.
Än
Vaikka -40 kunhan ei olisi loskaa. Onneksi nyt on sentään edes jonkin sortin lumikerros ja -2 mutta saisi olla enemmän kumpaakin.
Onneksi onneksi alkaa pakastaa! Harmi, ettei sitä taaskaan taida kestää viikkoa pidempään, mutta ollaan tyytyväisiä tähänkin :).
Katja: Niinpä, kaikelle on aikansa, myös ajattelulle :). En ole kirjoittanut nyt viikonloppuna yhtään, mutta huomenna taas sorvin ääreen. Toivottavasti aivoissa on tapahtunut jotain :).
Lähetä kommentti