Osa lomareissuista on reissattu ja osaa perun parhaillaan ja yritän selvittää, mitä vakuutusyhtiö korvaa ja kenelle. Taas yksi ikävä tapahtuma, tällekin kesälle siis osansa, ja se pistää kesälomasuunnitelmani uusiksi. Tiedän olevani pikkumainen, mutta hyväksyn kyllä tämän ikävän ja surullisen tapahtuman, mutta en sitä, että se osuu päällekkäin paljon odottamani matkan kanssa. Kestän kyllä surulliset asiat, mutta minun on vaikea hyväksyä, että ne nollaavat myös siinä sivussa ne kivat asiat. No, ei voi mitään. Näille asioille ei yleensä voi. Onneksi mustia vaatteita löytyy viime kesän surun vuoksi, ei tarvitse lähteä ostamaan...
Tänään kirjoitin aamulla. Raakatekstiä, mutta silti enemmän oikeasti kuin kertaakaan toukokuun lopun ja Volvon lähettämisen jälkeen. Pari hylsyä on ehtinyt jo tulla, mutta ne ovat niistä kustantamoista, joihin lähetin muodon vuoksi; eivät ne minua huoli, enkä sitä uskonut, mutta laitoin nyt niihinkin varmuuden vuoksi. Kirjoittaminen tuntui kyllä hyvältä. Oikealta. Oli suuri pöytä ja aamiainen ja kirjoitusvihko. Oli rauha ja varsinkin jälkeenpäin oli rauha sielussa. Odotan jo sitä, että lomassa tulee sellainen hetki, että pääsen varaamaan vähäsen aikaa itselleni ja ehkä kirjoittamaan vähän lisää. Ja syksy - on ihanaa, että nyt on kesä, mutta tiedän, että kun syksy tulee, olen enemmän kuin valmis sille.
2 kommenttia:
Jaksamista toivotan, Rooibos! Rohkaisevaa kuulla, että kaiken keskellä kirjoitat. Itsekin tunnen kirjoitushyrrän jo surraavan takaraivossa. Kun vain voisi jo päästää sen irti...
Kiitos, Nina! Sama hyrrä täällä, mutta ei irtipäästämisen mahdollisuutta :).
Lähetä kommentti