Pari viikkoa sitten lähtetin kässärin uusimman version kustannustoimittajalle ja tällä viikolla sain väliaikaviestiä. Viestittelimme hetken kustannustoimittajan kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että korjaan vielä kahta lukua ennen kuin saan takaisin punakynällä koristellun version kässäristä. Loppiaisena kässärin pitäisi olla kunnossa minun puoleltani ja sitten jään odottelemaan sitä punakynäversiota takaisin korjattavaksi. Joten tänä ja ensi viikonloppuna on ohjelmassa kahden peräkkäisen luvun viilausta Volvosta.
Kustannustoimittajalla oli toinenkin pyyntö. Loppiaisen aikaan pitäisi fiksatun käsikirjoituksen lisäksi olla jo jotain nimiehdotusta kirjalle. Nimi. Voi apua. Siis kun. Nimet ja minä. Joku vakiolukijoista ehkä muistaa, että nimet ja minä emme ole aina ihan sopusointuisa pari. Joko keksin hyvän nimen heti, tai sitten en koskaan. Ja koska keksin Volvolle työnimeksi Volvon heti (mutta kirjasta ei voi tulla nimeltään Volvo), niin sehän tarkoittaa sitä, että pitäisi keksiä toiseen kertaan sopiva nimi kässärille, jolla minun nimeämislogiikallani on jo nimi. Että onnea vaan. Pyörittelin jo eilen nimiehdokkaita mielessäni. Yksi ehdokas on, mutta kun sen niminen kirja ilmestyi pari vuotta sitten. Eli tarvitaan lisää ehdokkaita. Pyörittelin ja pyörittelin, mutta eilen ei tullut mitään kuningasideaa. Toivottavasti se tulee viimeistään joulunpyhinä tai uutenavuotena, tai että saan kasaan edes muutaman siedettävän nimiehdotuksen, joista kustantamon porukka voi brainstormata jonkun loistokkaan nimen. Tai jotain. Aika näyttää. Hämmentäväähän tässä oli lopultakin se, että nimi tarvitaan, koska kustantamo alkaa konkretisoida syksyn kustannusohjelmaa plus että graafikko alkaa tehdä kantta, ja ilman nimeä on vaikea tehdä kantta loppuun. Kantta. Graafikko. Minun pikkuinen Volvoni. Ei mene jakeluun. Viime päivinä on muutenkin ollut taas jakeluunmeno-ongelmia tämän kustannussopimusasian kanssa. Tiedän, että siitä on jo kohta kolme kuukautta, mutta silti sopimuksen olemassaolo tulee joinain päivinä jotenkin puskan takaa ja yllätyksenä. Niin kuin tänään. Että ihan oikeastiko? minä kysyin itseltäni ja en meinannut uskoa vastausta.
Ja kaiken tämän keskellä, tai siis kaiken muun keskellä on Volvo ja Volvon nimi ja kaikki muut asiat hyökyvät yli niin kuin aalto ja vetäytyvät pois ja jättävät minut hytisemään märkänä ja kylmissäni ja sitten taas hyökyvät yli ja sitten taas on Volvo ja en tajua puoliakaan asioista, joita tapahtuu ympärillä. Ja joulukin, kaikkineen, ja lumeton maa.
3 kommenttia:
Ihanaa, nauti tuosta yllätyksestä aina kun se iskee, että "kustannussoppari, oooo!" :) Kyllä se nimi sieltä vielä putkahtaa. Mulla on aina nimi ollut selvä alusta asti, mutta nyt olen sen edessä, että sitä ei ole..luotan kustantamoon tässä, sieltä on tullut jo nimiehdotuksia. Mutta uskon että nimi tulee kuitenkin kuin kirkas salama silloin kun sitä vähiten ajattelen. Ehkä niin käy sullekin!
Voi miten tuttuja tuntemuksia! Nimiongelma, kansi, kustannussopimus... Välillä on vain pakko pysähtyä ja ällistellä itsekseen miten tähän vaiheeseen on ikinä päästy. Kaikkea hyvää jatkoon ja pidät silmät ja korvat auki romaanin nimen varalta. On tässä vielä aikaa pähkäillä vaihtoehtoja. :)
Maaria: Toivottavasti nimi putkahtaa :). Ja jos ei putkahda, niin kustantamoon minäkin luotan :D. Siellä varmaan joku keksii asiallisen nimen Volvolle, jos minä en. Mutta on tämä niin absurdia vieläkin: että ihan oikeasti olen saanut sopimuksen ja keskustelen kustantamon kanssa nimen keksimisestä... ihan mahdotonta ja mahtavaa :). Saa nähdä, montako vuotta menee, ennen kuin totun ajatukseen :D.
Elina: Juuri näin - ällistelyä :D. En tajua, että se on vihdoin tapahtunut. Ja myönnetään, joskus vieläkin tulee kyyneleet silmiin pelkästä onnesta, kun tajuan hetken verran, että se on totta :). Onneksi on vielä aikaa julkaisuun - ehtii keksiä nimen (ehkä) ja kasata päänsä :D.
Lähetä kommentti