May the Force be with you

torstai 2. syyskuuta 2010

Tuoreeks terveeks tulevaks vuueks

Tänä aamuna lääkäri soitti labra- ym. tuloksistani. Sain ilokseni kuulla, että minussa ei ole mitään vikaa. Ei veressä (hemoglobiinikin minun mittapuullani tosi hyvä) eikä poskionteloissa. Jep jep. Muuten vain olen tosiaan viettänyt viimeiset 2,5 viikkoa enimmäkseen kotona ja sängyn- tai sohvanpohjalla. Vain muutamana päivänä olen kyennyt töihin ja sieltäkin yleensä lähtenyt kesken pois, kun en ole vain pystynyt; kuume on noussut ja on heikottanut. Mutta on se hyvä juttu, että olen aivan terve. Harmi vain, ettei ihan siltä tunnu. Parempi kyllä kai jo, mutta mutta.

Tämä päivä on vilahtanut johonkin ja suurin pohdinnanaihe on se, että mitä teen huomenna. Mennäkö töihin vai jäädäkö kotiin? Ai että sairaana ei saa mennä töihin? Ei niin, mutta enhän minä olekaan sairas. Ja kuten olen tässä viikkojen vieriessä todennut, tauti ei välitä pätkääkään siitä, mitä minä teen. Ainoa, mitä tapahtuu, on se, että väsyn vähän enemmän tai väsyn vähän vähemmän riippuen siitä, mitä teen.

Tänään olen lukenut Imagea, Menaisia ja Glorian ruokaa&viiniä. Melko kattava valikoima, eikö? Olen syönyt perunasoselaatikon jämät ja pakastepizzaa. Katsonut lattialla oikosenaan kuorsaavia pölyvillakoiria ja todennut, että voi voi. Lisäksi olen nauttinut toisten astmalääkkeiden tuomista sivuvaikutuksista, joissa ei paljon nautittavaa ole. Aamupäivällä tärisin niin, että lyhyen meilin kirjoittamiseen piti ihan keskittyä. No, muutaman päivän kuluttua sivuvaikutuksetkin laantuvat. Siihen asti parannus on pahempi kuin tauti, mutta mitäpä en kärsisi keuhkojeni takia.

Tänään aurinko ei paista risukasaan enkä jaksa ajatella sen kummemmin mitään. Tänään tämä bloggaus toimii kaatopaikkana, johon dumppaan kaiken päivän aikana kasaantuneen roskan.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei kai tuo mikään ihme, jos on kaatopaikkaolo. Jos on noin kauan sairastanut, saa valittaa ja huutaa, myös blogissa :)

Tässä voi vain toivotella pikaisia paranemisia. Äläkä niistä pölykoirista välitä. Ne ei pure. Olipa huono vitsi.

Tsemppiä!

Ps. Ajattele, mitä kaikkea aivosi ovat voineet tiedostamattasi kehitellä sohvanpohjan lepotilassa...

Rooibos kirjoitti...

Onneksi ne koirat ei tosiaan pure, olisi muuten nilkat ihan purtuna ;). Ja tosiaankin toivon, että tiedostamaton osa aivoista on toiminut tämän taudin aikana - tuntuu vaan siltä, että aivot ovat olleet ihan toimimattomat, mutta ehkä siellä pinnan alla edes jotain... Huoh. Vieläkin arvon huomista töihinmenoa, päätän varmaan vasta aamulla. Ärsyttää sekin. Jos jään kotiin, joudun kuitenkin hankkimaan lääkäriajan ja huomiseksi saikkupaperit, eli joudun enivei juoksentelemaan kaupungilla, joten kai sitä saman tien sinne töihin... en tiedä.

Rooibos kirjoitti...

Mutta kiitos vaivanpalkka sympatioista <3!

Satakieli kirjoitti...

Viruksen aiheuttamat taudit eivät tietääkseni näy labra-arvoissa, toisin kuin bakteerien aiheuttamat. Eräällä ystävälläni oli juuri jokin virustauti ja se oli äärimmäisen sitkeää laatua. Ehkä sinun tautisi on samaa tyyppiä. Minä olen taas vaihteeksi ihan toimintakykyinen, mutta kirjoituskunto pääsi sairastaessa vähän heikkenemään. Pidä huoli, ettei sinulle käy samoin. Toivottavasti tulet taas pian kuntoon. Voimia ja jaksamista! :)

Rooibos kirjoitti...

Satakieli: Joo, joku virushan tämä on, koska kaikki arvot ihan ok. Viruksissa on vain se ikävä puoli, ettei niille voi tehdä mitään, joten noin niin kuin teoriassa tämä voisi hyvin jatkua vaikka kaksi kuukautta... No, jospa olisi jo pois menossa. Haluaisin olla jo normaali, syödä normaalia ruokaa, viettää normaalia elämää, tiedät varmaan... ;)