Eilen illalla aloitin Volvon korjauslukemisen. Lopputulos oli se, että katsoin telkkarista Mamma mia! -elokuvaa, enkä oikein uskaltanut ajatella Volvoa, koska se tuntui niin - huonolta. Keskinkertaiselta, pikkusievältä, you name it. Sain yhdeltä joukkueelta buustausta netin kautta: toinen sanoi, että hänestä tuntuu tuolta, kun kässäri on valmis ja on on aika potkaista sepois pesästä, ja toinen sanoi, että "asennekysymys! ajattele, että kässäri on ihan [tähän vapaavalintainen kirosana] tykkiä kamaa ja sä osaat kirjottaa [tähän toinen vapaavalintainen kirosana] hyvin!" Näillä evästyksillä lähdin tänä aamuna sitten matkaan.
Volvo on nyt korjausluettu punakynän kanssa ja seuraavat hommat ovat sitten a) siirtää korjausmerkinnät kässärin tiedostoon ja deletoida muutama pätkä, sekä b) kirjoittaa uusi kohtaus ongelmallisen tilalle tai järjestää ongelmallisen kohtauksen ainekset jotenkin paremmin. Ja arvaatteko mitä - tänään ei ole ollenkaan niin epätoivoinen olo kuin eilen. Omasta mielestäni viimeisimmän kirjoituskierroksen rakenneuudistus on ehkä onnistunut ja kässäri toimii nyt paremmin kuin aikaisemmin. Nyt enää nuo edellämainitut korjaukset ja sitten kässäri matkaan!
Vaikka Volvon kanssa on ollut ihan ok päivä, niin noin niinkuin muuten totean, että ohuessa langassa roikkuu mielentyyneys ja rauha. Niin kovin ohuessa langassa. Ei tarvita kuin pieni tuulenpuuska ja lanka napsahtaa poikki ja siinä sitä ollaan taas, vastatusten niiden asioiden kanssa, joihin ei voi itse vaikuttaa juurikaan ja jotka sykertävät paniikin ja huolen umpisolmuksi vatsaan. Miten hartaasti minä toivonkaan, että nyt ollaan tekemisissä väärien hälytysten kanssa, sillä en ole toipunut vielä siitä, että viimeinen vuosi on ollut hirveä ja loppui kesällä pohjattoman surullisesti.
Huomenna varmaan välipäivä Volvosta ja sitten taas töihin.
7 kommenttia:
Voi, toivon sinulle vain ja ainoastaan lempeitä tuulia, sellaisia jotka eivät katko hauraita lankoja vaan vahvistavat niitä!
Ja myötätuulta myös käsikirjoituksellesi! Niin tutulta tuo kuulostaa, kaikenlainen epäusko. Vaan onneksi on myös niitä uskon hetkiä! Ja todella, asennekysymys! Matkaan vain! Vaikka niiden vapaavalintaisten voimasanojen siivittäminä!
Jaksamista sinulle, kaikin tavoin!
Voi kiitos, Katja <3!
Voimia syksyysi! Tuntuu, että sinua koetellaan jo liikaa. Onneksi voit välillä astua Volvoon ja vaihtaa maisemaa.
Miten se aina, tai ainakin hyvin usein, meneekin niin, että ikävyydet, surut ja vastoinkäymiset kasautuvat. Ihan niin kuin entisissä ei olisi jo kestämistä. Toivotaan, että kaikki on tällä kertaa paremmin ja kyse on väärästä hälyytyksestä.
Mutta joka tapauksessa: onneksi sinulla on kirjoittaminen. Olet siinä hyvä. Epäuskon hetketkin kuuluvat asiaan, vaikka niitä onkin vaikea sietää. Paljon, paljon voimia!
Nina ja Anna, kiitos voimalähetyksestä! Onneksi on tosiaan Volvo, kun reaalimaailma murjoo.
Ja Anna, niinpä, kaikki kasaantuu... mutta jospa nyt olisi väärä hälytys ja saisimme huokaista. Ja mitä tulee noihin kirjoitusepäuskoihin, niin Volvo on säästynyt niiltä tosi hyvin, olen ehkä tottunut liian hyvään sen kanssa ;).
Se on kumma kuinka kurjuutta annetaan kurjuuden päälle. Voimia, Rooibos.
Än
Än, joo, todellakin. Tänään taas yksi maailman absurdein pikku tapahtuma, joka oli kyllä niin veitsen kiertämistä haavassa - voi jestas. Joku on huumorintajuinen ja se joku ei välttämättä tykkää minusta juuri nyt kauheasti. No, toivotaan, että tämä on ohimenevää. Kiitos voimista, Än, ja hyvää kirjoitusvirettä!
Lähetä kommentti