Pelkään sitä, etten osaa. Pelkään, etten jaksa. Pelkään, etten kykene kuitenkaan. Pelkään, että olen liian vähän. Pelkään, että jään aina vajaaksi. Pelkään aika monia asioita.
Olin lomalla. Välillä olo on hetken ajan reipas. Sitten iskee taas väsymys. Miten ikinä voin jaksaa kaiken. Eikä ole kyse siitä, että edessä olisi määrättömän paljon asioita. Työt, liikunta, kirjoittaminen. Minä en vain jaksa. Pelottaa tarttua Volvoon, koska pelkään, että tämä ei-jaksaminen tekee sen, että en osaa kirjoittaa siitä kunnollista. Pelottaa myös, että vaikka jaksaisinkin, en silti koskaan osaisi, mutta nyt on päällimmäisenä tämä: miten on tarkoitus jaksaa kun väsyttää näin paljon.
Haluan kirjoittaa Volvoa, haluan kirjoittaa kahta novellia. Enkä jaksa. Raavin vähän raakatekstiä vihkoon, ajattelen siinä ääneen Volvoa ja välillä näen valon ja välillä en.
Luin lomalla kolme kirjaa. Eniten mielessä pyörii Veera Salmen Kaikki kevään merkit. Miten hieno ja täysinäinen. Tavallaan se innostaa: haluan irrottaa vaatimuksista ja oletuksista ja siitä mitä kukaan ikinä ajattelee tai tulee ajattelemaan, haluan vain kirjoittaa Volvon. Tavallaan Kaikki kevään merkit myös masentaa: miten hieno ja täysinäinen. En minä pysty koskaan. En ainakaan, jos jaksan näin vähän. Jos jaksan näin vähän ja silti teen vaikka mitä, mutta siltikään väsymys ei mene pois. Ei tekemällä eikä lepäämällä. Haluaisin jaksaa kirjoittaa ja innostua asioista. Juuri nyt en jaksa. Puolen tunnin päästä jaksan taas ehkä vähän aikaa. Enpä tiedä. Menen syömään.
9 kommenttia:
Oletko lukenut Maija Muinosen Mustat paperit? Olen helppo ikävystymään, mutta Muinosen teksti aukoo uusia uria ja jää ikuisesti mieleen.
Eräs konkarikrijailija valitti minulle vähän aikaa sitten kirjoitusjumiaan ja minä kehoitin laittamaan oman käsikirjoituksen syrjään ja lukemaan ihan erilaista, jotain sellaista, joka ravistelee. Mikä minä olin häntä neuvomaan, mutta hän teki niin ja se toimi!
Rohkeutta ja tsemppiä♥ Väsymystä on liikkeellä täälläkin ja se on outoa, sillä yleensä syksy on parasta aikaani.
Voi kiitos tsempistä, Leena <3! Minäkin tykkään eniten syksystä, mutta nyt on takana niin rankka vuosi, että olen vaan ihan naatti. Toisaalta kyllä toivon juuri nyt, että olisi kylmää ja sataisi, ettei ainakaan tarvitsisi lähteä mihinkään...
En ole uskaltanut lukea Muinosen Mustia papereita. Pelkään (!) että se on liian synkeä ja lohduton aiheeltaan - onko se? Lukeminen on kyllä hyvä neuvo, ja minulla usein auttaa, kun lukee runoja. Ihan sama, vaikka en ymmärtäisikään niitä, mutta ne avaavat ikkunoita aivoihin. Ehkä voisin kokeilla runoja taas.
Voimia sinullekin, Leena, ja väsymys pois!
Voih, taitaa takkisi olla rutistettu ihan tyhjiin. Ja juuri kun Volvo vaatii isosti huomiota, kasvaakseen maailmalle.
Näitä asioita ei vaan voi pakottaa, eikä hoputtaa.
Kärsimätön kärsii...
Än
Mites se joku biisi meneekään: Have no fear.
Muinosen kirja luisuu hienosti kohti loppuaan. Mun mielessä
Mä luin juuri Neljäntienriesteyksen. Nykyään luen aika paljon niin, että analysoin kerronnallisia ratkaisuja. En niinkään välitä juonesta, tuossa Neljäntienristeyksessäkään juoni ei ole mitenkään erityinen, mutta voi miten hienosti se on kerrottu, miten se avautuu kerros kerrokselta.
Sen jälkeen luin Jennifer Eganin A Visit from the Goon Squad. (Mulla on projektina lukea kaikki Pulitzer-palkitut/finalistit, tämä yksi niistä). Oli sellainen romaani, jonka jälkeen olin tyrmistynyt. Sekin on kerrottu niin hienoin ratkaisuin, että huokailin ääneen sitä lukiessani. Todella viimeistelty.
Anna sanoille aikaa, kyllä ne tulevat.
Än, sinä sen sanoit, vähän on takki tyhjänä. Jospa tämä kumminkin tästä. Ja kuten on todettu, niin kärsimätön todellakin. Mistähän sitä rauhaa ja kärsivällisyyttä saisi näihin hetkiin? Kerro, jos tiedät ;).
Outi, tuo Neljäntienristeys on ollut minullakin mielessä, se tuntuu olevan tämän vuoden must-kirja. Kuulostaa siltä, että pitää lukea, vaikka olen vähän yrittänyt jopa pyristellä vastaan. Suosittelen sinulle tuota Kaikki kevään merkit -romaania :). Ja olethan jo lukenut Harry Quebertisi? Joskus tuntuu, että olisi ihanaa pitää lukuloma. Että ruoka olisi valmiina ja voisi vain lukea, eikä tarvitsisi välittää mistään muusta. Veikkaan, etten saa pidettyä sellaista ihan heti, kirjoittaminen kun vie aina voiton...
Än, kärsivällisyyden perikuva ;)
Än, kärsivällisyys on toinen nimeni ;).
Neljäntienristeys on takuulla tämän vuoden F-ehdokkaissa ja voipi jopa voittaa koko skaban...En ollenkaan vastusta, sillä kirja yllätti minutkin.
Mustat paerit synkkyydestä en osaa sanoa mitään, sillä minä en pidä mistään kovin kepeästä ja suosikkikirjailijani ovat Oates, Shriver, Phillips etc. joten tuollaista ei niin kepeää. Mutta. Mustat paperit olisi voinut olla minun tarinani. Sillä ajattelin tehdä melanoomaan sairatuttuani saman kuin kirjan päähenkilö eli ne kirjeet. Se on sitten eri asia, olisinko joutunut jossain vaiheessa kirjeissäni niille urille mille Muinosen päähenkilö joutui, mutta elämästähän ei koskaan tiedä. Tykään lukea sekosortoisista ihmisistä ja siitä, miten kuka tahansa meistä voi olla mitä tahansa ja kelle vain meistä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Paras tuon kaiken osoittamaan minun mielestäni on brittikirjailija Ian McEwan.
Olen niin uupunut, että menen aamulla otattamaan kilpirauhastestin. Se varmaan jo kertoo jotain. Syksyllä minun kuuluu olla vahva, ei tällainen. Toivottavasti sinä olet jo virtaa täynnä♥
Leena, ehkä minun pitää antaa Muinosen Mustille papereille mahdollisuus. Ja mitä tulee noihin sinun suosikkeihini, niin en ole lukenut kaikkia heitä, mutta McEwania ja Oatesia ainakin ja tykkään molemmista :). Sinullekin suositan tuota Veera Salmea :). Ja ei, täällä ei olla virtaa täynnä, flunssa väsyttää vielä entisestäänkin... toivottavasti sinä löydät vahvuuden ja virran pian!
Lähetä kommentti