Jännyyksiä

Sain editoinnin loppuun maanantaina ja söin sen kunniaksi leivoksen. Neljän päivän tiivis kököttäminen koneella tuntui kropassa ja olenkin sen jälkeen yrittänyt irrotella lihaksia kokonaisjumista. Samaan aikaan, kun minä mietin pilkkujen paikkoja kässärissä, ja deletoin sitten-sanoja, kustantamossa tapahtuu koko ajan vääjäämättä jotain. Harva se päivä tulee viestiä - milloin saan kuulla, että kansiluonnoksia pyöritellään jo, tai saan luettavakseni kustantamon katalogiin tulevan esittelyn Volvosta, tai saan viestin, jossa pyydetään miettimään asiaa x tai y tai z ja jokainen viesti kouraisee aina hiukan mahanpohjasta ja jokaisen viestin myötä alan yhä enemmän tajuta, että Volvosta tulee kirja. Laskettu aika on elokuussa ja se lähestyy koko ajan. Kaikki julkaisuun liittyvä on uutta ja jännää ja hauskaa ja välillä olen ihan täpinöissäni, kun saan taas jonkun uuden tiedon prosessin etenemisestä. Siinä samalla on tietysti päivätyöt ja muu elämä ja luettavat kirjat ja viikonloppusuunnitelmat ja lakanapyykki ja uusien huonekasvien hankinta kuolleiden tilalle. Olen yhtä aikaa rauhallinen ja levoton ja tässä muutamana iltana taas aika kärttyisä ja kipakka ja puran sen tietenkin vääriin ihmisiin. En edes tiedä, mistä se kärttyisyys ja kiukkuisuus tulee, kun kaikki on niin hienosti, mutta ehkä se siksi purkautuukin nyt, kun liikkuvia paloja on vielä aika paljon ja uusia asioita myös.

Minulla on jyvänäkkäri uunissa paistumassa ja ikkunoiden takana raskas pimeä. Kunhan on aika, menen sänkyyn ja hetken aikaa olen vain, ennen kuin nukahdan.