May the Force be with you

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Itsesääli on vihollinen

Itsesääli on helppoa. Joskus se on paikallaan, mutta oikeutetut itsesäälikerrat ovat paljon harvempia kuin kirjoittajaparka ajattelee. Itsesäälin helppous saa sen tuntumaan ratkaisulta, vaikka se ei ole ratkaisu, vaan kansi, joka vedetään ratkaisun päälle, jottei ratkaisua koskaan löydettäisi.

Itsesääli on hyvä keino olla tekemättä töitä. Se estää miettimästä sitä, mitä tekstissä pitäisi korjata. Itkeminen ei vaadi vaivaa, jos itkettää, mutta ajatustyö vaatii. Vaivalloista on myöntää, että ei, tämä teksti ei nyt aivan toimi, mutta jos teen sille jotain, voin saada sen toimimaan.

Itsesääli on laiskan kirjoittajan keino painaa totuutta piiloon. Voin hokea, että olen ihan paska, että teksteistäni ei ole mihinkään, että tekstini joutaisivat kompostiin ja että minun pitäisi lopettaa kirjoittaminen. Mikään tuosta ei edesauta sitä, että katson itseäni silmiin (kuvaannollisesti), arvioin tekstejäni kiihkotta ja myönnän, että korjattavaa on. Ja juuri siinä kohtaa, kun myönnän, että korjattavaa on, minun täytyy pysähtyä siihen: korjattavaa on. En saa lipsahtaa yli: korjattavaa on ja itse asiassa koko tekstini on paska ja kaikki tekstini ovat paskoja ja minä olen paska ja menen loppuillaksi itkemään elämän kovuutta sängyn pohjalle. Ei. Vaan: korjattavaa on.

Edes siinä kohtaa en saa heittäytyä itsesäälin syliin kun ajattelen, että kyllähän minä muuten, mutta ne työt, ne päivätyöt, ne syömme-kaikki-energiasi-työt. Ei auta. Tällä hetkellä työt kuuluvat tähän settiin ja jos en pysty kirjoittamaan tässä ohella, niin kuka siinä häviää? Ei ainakaan työt. Minä. Kirjoittaminen. Minä. Se osa minusta, jota minä rakastan ja jossa onnellisuus-osa asuu. Jos nyt saa olla pateettinen. Joskus saa olla, joskus pitää olla. Ja joskus pitää vain heittää patetiat ja itsesäälit hiiteen ja olla sitkeä. Totta kai sitä toivoo, että olisi joku, joka buustaisi, joka sanoisi, että hienosti taisteltu tähän asti, jatka samaan malliin. Joku, joka silittäisi ja pitäisi huolta silloin kun se oikeutettu itsesääli istuu sylissä. Vaikka auttaisiko sekään? Helpottaisi ehkä kulkua, mutta kirjoittaminen, se pitää tehdä aina itse.

Ei kommentteja: