May the Force be with you

maanantai 3. marraskuuta 2008

Välineurheilua

Viime yö ei mennyt ollenkaan hyvin, mitä nukkumiseen tulee. Sen seurauksena olen ollut tänään vähän pöhnäinen. Kaiken lisäksi iltapäivällä, noin suunnilleen kello 14.43 tajusin, että ahaa, kurkussa tuntuu jotain. Se jotain on kasvanut tässä illan mittaan ja juuri nyt olen ihan tyytyväinen, etten mennyt jumppaan tänään. Ehtiihän sitä myöhemminkin, sitten kun on parantunut tästä mikä ikinä lieneekään. Kirsi kirjoitti tänään kuvatekstissään siitä, että unen puute altistaa sairauksille. Ihan totta varmaan, mutta en tiennyt, että seuraus huonosti nukutusta yöstä on näin nopea ja konkreettinen. Epistä?

Töistä tultuani sain innoituksen mennä kotiin kirjakaupan kautta. Onneksi. Löysin hyvän kynän johon saa jopa vaihtosäiliön, eli ei tarvitse heittää koko kynää roskiin kun muste loppuu. Ostin niitä kaksi ja toivon hartaasti, että refillejä löytyy kun niitä tarvitaan...

Kynien lisäksi löysin uusia kirjoitusvihkoja. Tämänhetkinen lähestyy uhkaavasti loppuaan ja mietinkin jo, että mistä löydän sopivan uuden vihon. Minullehan käsin kirjoittaminen on välineurheilua. Kynän pitää olla sopiva (ks. ylle), liukua hyvin paperilla, ei liian paksu, ei liian ohut, miellyttävä käteen, musta, ei kuulakärkikynä vaan kunnon musteella toimiva. Kirjoitusvihko on toinen asia. Sen täytyy olla sopivan kokoinen (a4 on liian iso, a5 liian pieni), sivuilla ei saa olla ruutuja tai viivoja ja vihon täytyy ehdottomasti olla kierreselkäinen. Mitä rumempi kansi, sitä parempi, sillä kauniisiin vihkoihin kirjoittaessa on helposti paineita, että sisällön pitäisi olla yhtä kaunista kuin kansien. Paperin täytyy olla miellyttävän tuntuista kynän läpi, eikä liian ohutta. Eikä liian paksua tietenkään... Voitte arvata, että kun pitäisi ostaa uusi kirjoitusvihko, homma ei ole ihan niin helppoa kuin luulisi. Joka tapauksessa, kuin ihmeen kaupalla löysin vihkoja, jotka ovat samaa sarjaa kuin ensimmäiset, reilu vuosi sitten ostetut kirjoitusvihkoni. Huraa! Täydellinen koko, hervottoman rumat kannet, paperi miellyttävää, sopivankokoiset kierteet selkämyksessä. Hinta vain oli noussut, viime vuonna maksoin vihosta euron, nyt kaksi euroa, mutta kauppakaan ei ollut sama, joten annetaan anteeksi. Ostin neljä vihkoa heti kättelyssä. Joku lapsiraukka jää nyt ilman piirustuspaperia, sillä sitä nuo vihkot oikeasti ovat: lasten piirustusvihkoja kierreselällä. Toimivat kyllä kirjoittamiseen paljon paremmin. Vanhemmat ostakoot pikku Picassoilleen jotain toista paperia, minä tarvitsen juuri noita vihkoja.

Kurkkukipuista oloa helpottaa siis hiukan se, että tein tänään hyviä ostoksia. Kynien ja vihkojen lisäksi ostin kirjakaupasta ihan ökykalliin heijastimen, mutta kun se oli bambin muotoinen, niin en voinut jättää sitä kauppaan. Kun otetaan huomioon, että ostin ruokatunnilla ihan perinteisen sydänheijastimen, niin heijastinasianikin ovat aika hyvällä mallilla. Jos ei muuta, niin ainakin autot näkevät minut nyt.

6 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Aijai-jai! Parannusta ja jakartalaista flunssannujertajaa sekä levollisia yöunia. Ja tietenkin halauksia. Puspus.

Rooibos kirjoitti...

Kiitos. Vetäydyn tästä sänkyyni laskemaan lampaita, joita ei näy, ei kuulu...

Katja Kaukonen kirjoitti...

Voi tautikehveliä! Näemmä on ihan samaa kuin minulla. Kurkku turposi, yöt olivat etenkin mahdottomia. Kylmä saattaa laskea turvotusta. Jaksamista, toivon että saat nukuttua!

Minulla myös välineurheilua muistiinpanojen kanssa. Sama juttu: kierreselkäinen, en jaksa tapella kiinni menevien kansien tai edestaas heiluvien sivujen kanssa.

Minun lehtiössäni pitää olla kauniit kannet. Suomalaisesta kirjakaupasta ostin viime viikolla täydellisen, jossa oli itämaistyyppinen puu (siellä oli paljon ale-tavaraa).

Minäkään en pidä viivoitetuista sivuista, koska tekstini kulkee missä sattuu, ei osu rajatulle alueelle ja lisää kaoottisen minuuden tuntua. Usein joudun niihin silti tyytymään. Kynän pitää olla mielellään ohut permanent-tussi tai sitten hyvin rullaava kuulakärkikynä, tosin jälkimmäiset yleensä tekevät paperiin kuoppia tai kuhmuja, käteen tuntuvaa jälkeä, joka jostakin syystä häiritsee.

Muistiinpanokäsialani on muuten kauheaa, sellaista ihan järkkyneen ihmisen koukeroa. Olen varmaan jonkin sortin hulluuden riivaama kirjoittaessani, pelkään aina unohtavani jos en vauhdilla kirjoita heti. Joskus en saa itsekään koukeroista selvää.

Lepoa sinne!

Rooibos kirjoitti...

Katja, tämä kurkun turpoaminen on ihan hanurista! Ei kiinnosta syödä, ei juoda, eipä juuri hengittääkään, nukkumisesta puhumattakaan :(. Ihan karmea olo, jos suoraan sanotaan :).

Minulla on tuossa kierrevihkofiksaatiossa se, että sivut aukeavat hyvin, plus se, että on mukamas optio repiä sivu pois, jos teksti on totaalihuonoa. Ikinä en ole yhtään sivua repinyt, mutta se optio on tärkeä ;).

Ja ei kuulakärkikyniä tosiaan minullekaan. Niitä pitää painaa, permanent-musteeseen riittää kevyempi ote -> nopeampi kirjoittaa. Lisäksi jäljen pitää olla nättiä ja juuri nuo mainitsemasi "uurteet" joita kuulakynä synnyttää, on huono juttu. - On se hassua, miten mitätön asia voi olla niin pienestä kiinni, joku kynän ja paperin valinta, mutta minussa onkin pilkunviilaajan vikaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Totta kai sillä on väliä, millaisia vihkoja ja kyniä ostaa! Tai minun tapauksessani voidaan keskittyä niihin vihkoihin... Kierreselkä tai sidottu, aivan sama. Mutta viivoja ei saisi olla (paitsi jos on ihan käsittämättömän hieno vihko), ruudut ovat sielunvihollisen juonia.

Olen ajan kuluessa oppinut kirjoittamaan kauniisiin muistikirjoihin, joten rumia en enää osta. Olen valmis maksamaan melko paljonkin hienosta kirjasta. (Joskus kävi mielessä, että onkohan täysin järjellistä pulittaa liki 20e tyhjästä kirjasta...)

Muistikirjani taipuvat moneksi: kirjoitan niihin raakatekstiä, päiväkirjaa, muistiinpanoja, puhelinnumeroita, kokousmuistioita, tuntisuunnitelmiakin... Olen pulassa, kun pitää vaihtaa uuteen muistikirjaan, ja tarpeelliset merkinnät ovatkin vanhassa.

Kynien suhteen en ole vielä kovin tarkka. Lyijykynällä en mielelläni kirjoita. Kuulakärkikynä on ihan ookoo. Pääasia, ettei kirjoitus näy paperin läpi, sellainen on häiritsevää.

Rooibos kirjoitti...

Päivi, sinulla vihot ovatkin sitten oikein monitoimivihkoja! Minä en kykene kirjoittamaan vihkoihini muuta kuin raakatekstiä. Kerran kun sain palautetta eräästä tekstistä, mukana ei ollut "palautevihkoa" tai muutakaan paperia, pelkkä kirjoitusvihko. Kyllähän siihenkin nyt kerran elämässä voi jotain muutakin kirjoittaa kuin raakatekstiä, mutta tuntui se silti vähän kerettiläiseltä ;). Ai mitenniin kaavoihini kangistunut ;)?

Minä olen melkein tarkempi kynästä kuin paperista. Jos pitäisi valita ei viivoja+kuulakärkikynä tai viivat+kunnon kynä, ottaisin viivallisen paperin ja kunnon kynän. Kuulakärkikynä hidastaa ihan liikaa :).