Vuosi 2009 on alkanut merkitysten pohtimisella. Sitä oli tarjolla taas tällä viikolla. Töissä oli iso juttu, joka vaati panostusta. Panostin toissapäivänä 15 tuntia ja eilen 12,5 tuntia. Kun eilen illalla pääsin ihmisten aikaan (?) kotiin (kahdeksan jälkeen), soitin yhden puhelun, katselin telkkaria ja menin liian myöhään nukkumaan. Sen verran ehdin kuitenkin herätä horroksestani siinä illalla, että mietin taas kerran, että niin, mikä tässä elämässä olikaan tärkeää ja millaisen elämän haluan.
Olen pohtinut kovasti seuraavaa virkavapaata tässä alkuvuonna. Miettinyt, että saanko sitä sellaisena kuin haluan tai saanko sitä ylipäätään. Olen miettinyt, että jos olisin esimies, en ilahtuisi lainkaan virkavapaaehdotuksestani. Olen miettinyt vaihtoehtoja. Tänään palasin taas omaan itseeni: mikä tässä elämässä olikaan tärkeää? Niinpä.
Ulkona pakastaa. Poltan kynttilöitä. Viikonlopun ajan minulla on käytössäni oma elämäni ja aion elää sitä myös ensi viikolla joka päivä normaalin työajan jälkeen.
Se, mikä merkitsee, on ulottuvillani. Siihen pitää tarttua, ei pakoilla sitä, ei asettaa muita, vähemmän tärkeitä asioita sen edelle. Mielenkiinnolla odotan, mikä on vuoden seuraava oppitunti tällä saralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti