Tänään kirjoitin aamusivut (3 kpl) ja sen jälkeen toikkaroin ulos pakkaseen. Pian huomasin istuvani vakiokuppilassa kirjoittamassa sillä aikaa kun odotin ystävää, jonka kanssa meidän oli määrä mennä erääseen toiseen kahvilaan päiväkahville. Siinä kun sitten istuin kaakaoni kanssa, niin tapahtui pienesti se, mitä olen odottanut jo monta päivää - tekstiä tuli, purona. Ei vuolaana virtana, mutta purona kuitenkin, ilman että tiristin jokaista sanaa erikseen irti kynänpäästä. Ehkäpä se vielä siitä, ehkäpä. Toivottavasti.
Luottamus on ollut viime päivinä kortilla. Minulla oli sitä rutkasti ennen lomaa, ennen kuin pääsin kirjoittamaan. Eikä voi kuitenkaan sanoa, että möyrisin jossain murheen alhoissa, ei. On vain vähän - vähän tyhjää. Pientä uskonpuutetta. Juuri nyt en näe sitä, että edistystä tapahtuisi. On vain kirjoittamista, hiukkasen vaikeaa, hiukkasen tahmeaa. Ei hirveästi intoa, uskoa siihen, että kyllä se siitä - ei, vaikka kreikkalaisten kanssa olen kuitenkin hyvin varma. Mutta riittääkö sekään, riittävätkö kreikkalaiset? Riitänkö minä?
Mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin saadaan vastaus ennen pitkää. Harmi vaan, että minä en jaksaisi odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti