May the Force be with you

maanantai 18. toukokuuta 2009

Sivuvaikutuksia

Minulla on taas yhteys ulkomaailmaan. Siis netti omassa kotona. Istun tässä niin kuin eilenkin, sohvalla, kello on jo, oho, noin paljon!, kaupunki on sinistynyt, kastettu musteeseen, sen valot vilkkuvat, värisevät ja kimaltelevat.

Olen kohdannut tänään positiivisia sanoja ja vaikka olen oppinut olemaan nuolematta ennen kuin tipahtaa, niin kyllähän siitä tulee tasainen olo, kun kehutaan. Nimenomaan tasainen: ei kuplivan riehakas, vaan tasainen, sellainen olo, että juuret ovat tukevasti ja syvällä maassa ja on helppo pysyä pystyssä. Tekee myös mieli vapaapäivää, edelleen. Sitä päivää, jona saisin olla kokonaan omassa uudessa kodissa ja kirjoittaa. Merkitä lujemmin omaksi. Tyyni olo. Tällä hetkellä uskon kreikkalaisiin ja siihen, että niistä tulee vielä kirja.

Henkinen olo on jatkuvasta (?) väsymyksestä huolimatta (voisi helpottaa, jos menisi ajoissa nukkumaan...) siis hyvä, mutta keuhkoni eivät käy vieläkään täysillä. Olen tehnyt itselleni siitepölydiagnoosin. Olen myös ihmetellyt, miksen tuplannut lääkeannostani jo 24 tuntia sitten. Jos eläisin entisaikaan, olisin kuollut jo kolme kertaa keuhkotuberkuloosiin näillä hoksottimilla ja varsinkin näillä keuhkoilla. Onneksi elimistö alkaa jo tottua avaavaan lääkkeeseen, jonka ottamisen aloitin eilen illalla. Otan sitä niin harvoin, että sivuvaikutukset ovat ruhtinaalliset. Tänään töissä lihastärina jakautui koko kroppaan niin, että kun seisoin paikallani ja katsoin jalkoihini, näin, kuinka housunlahkeet väpättivät samassa tahdissa kuin lihakset... turha puhuakaan, mitä sain aikaan, kun yritin kirjoittaa meilejä. Krhm. Tyydyin hoitamaan asiani työkavereiden kanssa suullisesti, kunnes olo tasaantui.

Otin taas äsken samaa avaavaa lääkettä, ja nyt tärinä on vaimentunut huomattavasti aamuisesta; sydän ei hakkaa haljetakseen ja yleisesti ottaen olo on ihan suht siedettävä. Paitsi että keuhkoputkia polttelee, mutta se ei johdu lääkkeestä, vaan siitepölystä. Joten kyllä tämä varmaan tästä, kun lääke ei enää tee pahempaa oloa kuin tauti.

Haluan nukkumaan. Haluan kirjoittaa. Niitä kohti.

Ei kommentteja: