May the Force be with you

maanantai 3. elokuuta 2009

Rooibos bloggaa

Blogin nimi alkaa tuntua puoliharhaanjohtavalta. Kirjoitanhan minä juu, mutta vain blogia, en Kreikkalaisia... Tämä ilta meni siihen, että kävin tapaamassa juuri lisääntynyttä ystävää (onnea vielä, Hillokuningatar ja miehensä!) ja siis uutta ihmistä myös. Jännää. Hassua. Sain pitää sitä sylissä, eikä se edes alkanut heti parkua.

Vauvavierailun jälkeen shoppasin menestyksekkäästi uuden maton ja muutaman sohvatyynyn. Matto on ihan erilainen kuin millaisen aioin ostaa, mutta ehdottomasti aivan ihana. Se kutsui minua ja olen hyvin tyytyväinen siihen. Olen tyytyväinen myös siihen, että olin ennakkoluuloton ja ostin tyynyn, joka sai nimen Anarkistinallekarhu. Tyynyssä ei ole mitään muuta nallekarhuun viittaavaa kuin pehmoinen pinta, mutta minusta se on kovasti sen oloinen, että jos Anarkistinallekarhu saisi päättää, millainen turkki sille ommeltaisiin ylle, se olisi juuri tuollainen: pehmeä ja ihana, ja aivan omituisen värinen (minun sisustuskategoriassani).

Että sellaista novellikokoelman viimeistelyä täällä tänään. Ei sillä, viikonloppuna hankittu univelka painaa vieläkin aivan järkyttävän paljon, joten tuskin olisin saanut kirjoitusvihon ääressä aikaan muuta kuin päiväunet poski vihkoa vasten. Mistä päästään taas siihen vakioaiheeseen, että miksi ihmeessä en ole jo sängyssä näkemässä omituisia unia, joissa seikkailee luttana, ruosteenpunainen nallekarhu. Kas, tyhmästä päästä kun kärsii koko ruumis.

2 kommenttia:

Hippiehurrey kirjoitti...

Tuo tiettyihin sisustusväreihin jämähtäminen on kyllä jännä ilmiö. Joku väri vain viehättää muita enemmän - aikansa - ja lopulta, jos jotain muuta väriä joukkoon hankkii, sitä oikein yllättyy, miten hyvältä muutkin värit voivat näyttää.

Kutsun sinut tässä samalla käymään omassa blogissani. Olen sinua jo jonkin aikaa "vaaninut", tosin lomailusi aikana ei ole ollut paljon vaanittavaa. :)

Rooibos kirjoitti...

Hei Hippiehurrey! Tervetuloa! Pitää myöntää, että minäkin olen vaaninut sinua, tosin vasta lomalta palattuani, mutta silti :). Pitääpä joku kerta jättää puumerkkiä kommenttilootaasi.

Sisustusväreihin jämähtäminen on tosiaan jännää. Uusi kämppä pisti värit aika pitkälti uusiksi, vaikka samat vanhat huonekalut siellä ovat, uuden maton tosiaan ostin eilen ja sohva on uusi. Mutta kun seinät eivät ole enää sitä maalarinvalkoista, niin se tekee jo paljon. Värinvaihdos vanhasta sinisestä johonkin muuhun (ei selkeää yhtä väriä) tuntuu kivalta. Vielä odotan löytäväni toisen rouhean tyynyn sohvalle Anarkistinallen seuraksi :) - jonkun ihan erivärisen.