May the Force be with you

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Juhlat

Laitoin kaksi kässäriprinttiä postiin tässä iltasella. Ei tunntunut miltään. Keskellä suojatietä tajusin, että laitetaan tuntumaan. Ostin kaupasta kevään ensimmäisen parsanippuni, vähän parmankinkkua ja sitten kotiin. Parsat, parmankinkut, uppomuna, avokado ja pari leipäviipaletta mahassa alkaa jo tuntua. Ähkyiseltä, mutta myös hymyilevältä. Söin siis hyvin ja vastoin tapojani korkkasin juotavaa ihan vain itselleni. Jääkaapista löytyi pikkupullo cavaa ja totesin, että tässäpä oiva ruoka ja oiva syy. Syödessäni totesin pariinkin otteeseen itselleni, että yksi etappi taas saavutettu. Totesin myös, että parsa oli parempi idea kuin eilisen ruuan jämät. Ja että joskus tekee tosi hyvää juhlia itseään. Vaikka en olekaan ollut erityisen hyväntuulinen viime päivinä. Tai ehkä juuri siksi.

Se nyt on kuitenkin totta, ja minun aikaansaannostani, että Kreikkalaiset ovat lähteneet toiselle kierrokselle. Piste. Toinen versio on valmis. Piste. Varmasti tulee vielä kolmas ja neljäskin versio, muodossa tai toisessa, mutta nyt olen tässä kohtaa - ja vaikka olen lähettänyt kässäreitä ennenkin toiselle kierrokselle, en silti ole koskaan ollut näin lähellä. Näin lähellä.

Kustantamo D ei koskaan ehtinyt tehdä päätöstä, että mitä mieltä ovat Kreikkalaisista - siis ennen kuin lähetin tämän kakkosversion. Toivottavasti se vauhdittaa heidän päätöstään ennemmin kuin pitkittää. Kustantamo A oli se ensimmäinen, joka vastasi viime keväänä, jo kuukauden kuluttua kässärin lähettämisestä. Toivoivat jo silloin saavansa lukea uuden version. Toivon, että ovat tyytyväisiä lukemaansa. Kustantamo E:n kanssa sovin hiljattain, että palaan vappuna asiaan. Ei ole vielä vappu, mutta ainakin matsku on heillä nyt valmiina vapuksi.

Kulauttelen cavaa pikkuhiljaa, kuuntelen tämän hetken lempilevyäni (Samae Koskisen Kuuluuko, kuuntelen - yleensä lempilevyni on aina se, jonka olen ostanut viimemmäksi, tämä Koskinen saattaa kestää pidempäänkin, sillä tästä tulee hyvä mieli) ja tunnustelen mieltäni. Tällainen. Tänään. Tällaisen päivän jäljiltä. Minä olen Rooibos ja minä kirjoitan.


ps. posti toi tänään The Writer on Her Work -kirjan, jonka osasin hankkia Katjan suosituksesta. Tuskin maltan odottaa. Juon kuitenkin cavan loppuun ensin ;).

11 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Onnea matkaan! Ihan hymyilin, kuin luin tunnelmistasi. Erittäin hyvin ansaittu herkkuateria ja juhlajuoma. Nyt peukut pystyyn, että saat pian vastauksia ja vielä hyviä vastauksia!

Satakieli kirjoitti...

Hyvä, että juhlistit. Nyt päivästä jää kiva muisto. Onnea sinulle ja kreikkalaisille!! :D

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Zing, zing! Kuulostaa ihan siltä, että on syytä omaan kivoitteluun! Ja kuulostaa myös siltä, että Kreikkalaisilla on paljonkin toivoa :)

Rooibos kirjoitti...

Helmi-Maaria: tuon zing zing:in olen kuullut joskus livenäkin :D. Ja kiitos - toivonkin, että Krekkailaisilla olisi toivoa :).

Hanna kirjoitti...

Upeaa Rooibos - juhlat olivat ansaitut! Edelleenkin peukkuja pitäen...

SusuPetal kirjoitti...

Pidän peukkuja! Hyvä, että juhlit!!

Notorious C.H.I.C. kirjoitti...

Todellakin loistava syy juhlaan! Minulla on kanssa sellainen kutina, että tältä kierrokselta saat Kreikkalaisista hyviä uutisia!!! :)

Rooibos kirjoitti...

Kiitos kiitos kaikille :).

Päivi kirjoitti...

Samaa mieltä muiden kanssa, juhliminen oli ehdottomasti oikea teko! Hienoa!

Ja onnea matkaan, toivottavasti tulee hyviä uutisia! Paree tulla, mitenkäs minä muuten pääsen tutustumaan teksteihisi...

hippiehurrey kirjoitti...

Tosi hienoa, peukkuja pitelen ja jännitän mukana. :)

Rooibos kirjoitti...

Kiitos Päivi ja hippiehurrey :).