Lueskelin täältä blogistani huhtikuun 2010 kirjoituksiani ja mietiskelin vähän. On hyvä, että olen pitänyt blogia Kreikkalaisten kirjoittamisen aikana, sillä jälkikäteen on vaikea muistaa sitä mitä haluaisi: tehtyä työtä, tunnettuja tunteita, hankittuja huomioita. Tuli myös mieleen, että voisi tehdä hyvää listata taas novellit ja kirjoittaa jokaisen kohdalle se, mitä niille pitää tehdä vai pitääkö tehdä mitään. Se voisi selkiyttää ajatuksia.
Minulla on tulossa se onnellinen tilanne, että olen saanut erään porukan koekaniiniksi eli lukemaan Kreikkalaiset ja antamaan palautetta siitä. Nyt pitäisi lähettää kokoelma heille, jotta saavat lukea ja ruotia. Zeetalle pitäisi tosin keksiä nimi sitä ennen ja se on tosi vaikeaa taas kerran. En tajua miten se onkin aina niin vaikeaa. Enkä tajua, miten olen keksinyt Kreikkalaisille suht ok:n työnimen, jolla se kulkee maailmalla. Työnimi on minusta ihan ok, hyväkin, mutta olen myös tosi valmis muuttamaan sen, jos joku keksii paremman. Olen niin onneton noiden nimien kanssa. Kaikki mitä keksin, on latteaa ja mielikuvituksetonta tyyliin "Peruna". Ei ketään kiinnosta lukea perunoita. Huokaus...
Paitsi että Kreikkalaisia, löytyisi myös puhtaaksikirjoitettavaa: aina välillä olen kirjoitellut raakatekstinä pätkiä Plan B:hen, jo kuukausia sitten, ja ne pitäisi kirjoittaa kirjoitusvihoista koneelle. Yhteensä niitä on maksimissaan kolme sivua koneella, mutta kun ne ovat sikin sokin muun raakatekstin lomassa ilman kunnon alku- ja loppukohtaa puhumattakaan siitä, että olisin merkinnyt ne jotenkin... Joudun siis silmäilemään läpi pari kirjoitusvihkoa etsiessäni niitä. Ei se välttämättä ole ollenkaan huono asia, käydä vanhoja läpi, mutta kun se minun käsialani... Siitä näkee milloin kirjoittaminen on vienyt mukanaan ja silloin käsiala venähtää ja on hankalalukuista. No, tänä iltana en ainakaan rupea enää siihen puuhaan, mutta ehkä viikonloppuna.
Päässä pyörii hajanaisia ajatuksia kirjoittamisesta, niin kuin huomaatte. Samalla jokin pieni osa toisesta aivolohkosta pitää yllä utopistiselta tuntuvaa toivetta, että kokoelmasta tulisi totta jossain vaiheessa. Kaikkea sitä. Taidan mennä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti