Lakanat on viikattu ja kieritetty tiukoiksi rulliksi. Pinoan ne kaappiin niin kuin halot, kylmän talven varalle. Syyspäivä tasaantuu tänään, ikkunan takana pimeä on niin musta, että tekee mieli ojentaa käsi avoimesta ikkunasta, kaapaista mustepullo täyteen ja kirjoittaa yön värillä valkoiselle paperille.
Olen hymyillyt tänään. Ruoaksi laitoin munakoisorullia, pakkasin ne tiukasti uunivuokaan, että mahtuivat kaikki. Oli hyvää. Kahdestakymmenestä kahdesta jäi jäljelle kolme. Ei, en syönyt niitä yhdeksäätoista yksin.
Sänky vetää puoleensa. Menen lakanoiden väliin ja makaan siellä koko yön. Kun sammutan valot, hymyilen kunnes nukahdan. Tänään on sellainen päivä, etten osaa sanoa mitään tämän kummempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti