Olisiko minulla jotain sanottavaa? En tiedä, vähissä tuntuu olevan. En ole päässyt Volvosta vielä kunnolla irti, vaan ajattelen sitä aika paljon. Kunhan Volvon lähettämisestä on vähän enemmän kuin viikko, se painuu paremmin taka-alalle, eikä möyri mielen päällä ylimääräisesti. Kai se on ihan tarpeenkin, että se on mielessä - jos olen ajatellut sitä puolitoista vuotta intensiivisesti, niin mihin se ajattelu loppuisi pelkästään sillä, että kässäri on meilattu pois tai sullottu kuoreen ja tuupattu postin kuljetettavaksi.
Lukurintamalla pientä edistystä. Menossa Siri Kolun IP. Takana Helena Wariksen Vuori. Vuori oli niin hyvä, että Warista pitää saada lisää. Tosin viikonloppuna menin sitten ostamaan taas kirjoja (...), joten luulen, että on pakko yrittää lukea jotain näistä olemassaolevista pois seuraavaksi. Tällä kertaa toinen ostos oli keittokirja ja toinen Aila Meriluodon Tältä kohtaa eli päiväkirjoja vuosilta 1975-2004. En tajua, miten selviän kirjamessuista tuplaamatta lukemattomien kirjojeni kasoja... En ole ikinä ostanut niin paljon kirjoja kuin viimeisen vuoden aikana. Sen täytyy olla sijaistoiminto. Freudilla tai ylipäätään jollain kyökkipsykologilla voisi olla sananen sanottavana tästä kirjanostovimmastani. Etenkin kun seuraavaksi ostoslistalla taitaa olla se uusi asunto, koska nykyiseen ei mahdu lisää kirjahyllyjä. Kuulostaapa muuten siltä, että olen suunnilleen vuorannut seinäni kirjahyllyillä, vaikka ei se niin ole. Minulla ei ole hyllytilaa hirveän paljon ja tässä se nyt kostautuu.
Ulkona on pimeää. Minua nukuttaa. Pitäisi silittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti