May the Force be with you

torstai 9. lokakuuta 2014

Solkkusaavi ja kuuseen kurkottamista samalla nuolaisten sitä, mikä ei ole tipahtanut

Huomenna ei tarvitse herätä seitsemältä, vaan vasta kahdeksalta, jee! Tavoite on, että kello yhdeksän tönötän kirjoituskahvilassa juomassa päivän ensimmäistä teekupillista ja haarukoimassa sitä, että mitä kirjoitan vielä Volvoon. Ongelmana on vielä siis yksi kohtaus/luku ja kunhan saan sen kuosiin, Volvo lähtee kustantamokierrokselle. Niin tai siis sitten kun Volvo on kunnossa, minä irvistelen vielä vähän aikaa saatekirjeen kanssa ja sen jälkeen Volvo lähtee kustantamokierrokselle ;).

Kässäreitten saatekirjeitä on vähän ällö kirjoittaa. Tietyllä tapaa sama kuin työhakemusten kirjoittaminen. Kehu nyt siinä itseäsi. Olisi hauska kirjoittaa joskus ihan omaksi ilokseen sellainen saatekirje, joka ei jätä mitään arvailujen varaan, vaan pursuaa ylisanoja ;). Mukaansatempaava... syvällinen... tuore ja maukas... älykäs rakenne ja henkilöhahmot, joita rakastaa ehdoitta... taitava ja taidokas, juuri se käsikirjoitus, jota olette aina etsineet. Krhm. No, jääkön kirjoittamatta edes omaksi iloksi. Tyydytään ihan vaan perinteiseen saatekirjeeseen. Olen minimalismin kannattaja: vain hiukan olennaisia tietoja ja kässäri sanokoon loput puolestaan.

Ja ollaanpa sitä taas asioiden edellä. Pitäisi kirjoittaa Volvo ensin loppuun. Huomisen hommia. Tänään en, vaan luen hiukkasen Maria Turtschaninoffin Anachéa. Siinä vasta mukaansatempaava, herkullinen ja maukas! Oikeasti, Anachéa ei vaivaa se, mistä aina välillä mutisen lanufantasian kohdalla, eli maailman ohuus. Ei ole ohutta, on paksua. Olen lukenut noin kolmasosan ja olen ihan varma, että kun olen päässyt kirjan loppuun, olen edelleen sitä mieltä, että se on hyvä.

4 kommenttia:

Katja / Kirjojen kamari kirjoitti...

Antoisaa kirjoituspäivää! Toivottavasti tuo pulmallinen kohtaus tänään kirkastuu :)

Ja niin, ääh, saatekirjeet. Taitavat olla oma taiteenlajinsa... Mutta olen samoilla linjoilla (kaikkine "runsaine" kokemuksineni): kässäri puhukoon puolestaan. Vaan kuinka rutistaa kiteytetyiksi ne muutamat olennaiset tiedot... Oi ja voi. Kirkastumisen hetkiä myös tähän :)

Rooibos kirjoitti...

Katja - ollaan selvästi samaa koulukuntaa saatekirjeen kanssa! Turha runoilla, kyllä se kässäri puhuu puolestaan, jos puhuu :). Kiitos tsempeistä!

Siina kirjoitti...

Mä kirjoitin joskus huvikseni semmoisen överin työhakemuksen. Sitten luin sen seuraavana päivänä ja totesin, että tottahan se kaikki on ja aloin lähetellä sitä. Aiempi oli muotoa "minä nyt oon vaan tämmönen paska", joten ei se kehuvakaan mitenkään liiallisuuksiin onnistunut menemään. Ja se toimikin ihan hyvin.

Rooibos kirjoitti...

Siina: ihan loistava juttu siis tuo överi työhakemus! Pitää kokeilla itsekin :). Ja ehkä se överi saatekirjekin joskus ;).