Pitkästä aikaa

Minulla oli perjantaina vapaapäivä kirjoittamista varten. Kirjoitin aamupäivällä pari tuntia kahvilassa, mutta loppupäivä meni ihan hyväntekeväisyyteen ärtyisän poskiontelontulehduksen takia. Eilen kirjoitin ehkä tunnin verran, taas kahvilassa raakatekstiä ja loppupäivä meni hyväntekeväisyyteen jomottavan naaman takia. Tänään olen saanut aikaiseksi pari tuntia puhtaaksikirjoitusta ja olen raapinut raakatekstipätkistä kasaan pari sivua uutta tekstiä koneelle. Uuden kertojaäänen edistyminen on hidasta ja epäilen, että iso osa siitä, mitä olen saanut kasaan, joutuu lopulta romukoppaan, mutta ei se mitään. Pääasia, että edistyn edes jotenkin. Ja mikään, mitä olen kirjoittanut, ei mene hukkaan, vaikka se päätyisi delete-nappulan alle lopulta.

Poskiontelotkin alkavat ehkä hellittää pikkuhiljaa. Ainakaan naamaan ei koske niin paljon koko ajan. Väsynyt kyllä olen, mutta se voi johtua siitäkin, että olen ollut niin paljon sisällä. Haluaisin liikkumaan ja ulos, mutta ulkona pitää peittää naama, ettei viima käy poskiin, ja ehkä on kuitenkin parempi parannella rauhassa kuin lähteä rehkimään, vaikka kuinka tekisi mieli ottaa salikassi ja mennä liikuttamaan osasia.

Minun pitää jossain vaiheessa käydä nykyinen Volvo läpi ja miettiä, mitkä olemassaolevista kohtauksista toimivat paremmin uuden kertojaäänen kautta kuin nykyisen äänen kautta. Olen varma, että kässäristä löytyy kohtia, joista saan parempia kun vaihdan näkökulmaa. Tähän asti olen kirjoittanut lähinnä vain uutta tekstiä uudella kertojaäänellä, taustoja ja muuta. Tuntuu että tutustun henkilöhahmoon paremmin ja hänestä tulee monisyisempi. Toivottavasti uusi ääni toimii myös kokonaisuudessa.

Olen ollut laiska bloggaaja. Ne ajat, jotka minulla on ollut aikaa kirjoittamiselle, olen kirjoittanut, mutta muu, niin kuin bloggaaminen on saanut jäädä vähemmälle. On ollut kaikenlaista, mutta kyllä minä täällä vielä olen, vaikka minusta ei ole kuulunutkaan tavalliseen tahtiin. Nyt on tällainen aika ja se vapaa-aika, jota minulla on, sen yritän käyttää Volvoon.