Long time no see

Vapaapäivä. Olen kirjoittanut. Olen arvioinut kaunko vielä menee ennen kuin saan Volvon kuntoon. Onko se viikonlopun jälkeen siinä kunnossa, että voin lukea sen kokonaisuutena ja arvioida, mitä pitää vielä ottaa pois ja lisätä ja sitten sen kierroksen jälkeen lähettää lukijoille. Olen kirjoittanut. Aamupäivällä kaksi tuntia kahvilassa, sitten lounas ja nyt iltapäivällä kaksi tuntia koneelle tiedostoon. Olen kirjoittanut. Tänään viisi sivua lähes kokonaan uutta tekstiä. Yhden ison kohtauksen, jota en osaa juuri nyt arvioida, että toimiiko se, mutta se on kirjoitettu kirosanoineen kaikkineen. Olen löytänyt yhden lyhyen luvun, josta en ole aivan varma, haluan ehkä deletoida sen. Pari kolme sivua. Sitten tarvitsen vielä loppuun hiukan lisää, hiukan, ehkä sivun verran, puolitoista. Olenko yliarvioinut taas työn määrän niin kuin aina, kun loppu lähestyy? Onko tämä tunne se sama kuin aina, kun kässäri alkaa olla valmis; ei enää, sanoo pää, epämääräinen haluttomuus valtaa alaa. Ei vielä kunnolla, mutta se on tulossa. Volvo alkaa olla valmistumassa. Olen yhtä aikaa täysi ja tyhjiin puristettu. Seuraavaksi ripustan pyykit. Teekin jäi keittämättä, ehkä keitän sen nyt ja ajattelen, kun juon sitä.