Puun takaa

Ei kirjoittamista tänä pääsiäisenä. Laitan kaikki munat samaan koriin ensi viikonlopun puolesta. Volvo tuntuu välillä nahan alla ja se tuntuu innokkaalta. Haluaisin kirjoitta, mutta ei ole aikaa ihan vielä. Ensi viikonloppuna sitten. On kyllä ihanaa, että odotan sitä, että pääsen kirjoittamaan. Ei ole sitä, että kiertäisin aloittamista kuin kissa kuumaa puuroa, niin kuin alkuvuodesta, kun tuntui, ettei ole vielä valmista (omassa päässä siis), vaan että alitajunnan olisi pitänyt vielä tehdä jotain. Nyt kun olen päässyt jotenkin vauhtiin, Volvo muistuttaa itsestään hassuissa tilanteissa. Niin kuin yhtenä aamuna viime viikolla, kun en ollut ajatellut Volvoa yhtään tippaa koko aamuna, ja pesin hampaita ja siinä hammastahnavaahtoa syljeksiessä tajusin yhtäkkiä yhden kuvion, jonka olen rakentanut Volvoon huomaamattani. Tai siis se on rakentunut. Sillä tavalla kuin alitajunta niitä nyt rakentelee. Oli hauskaa saada se huomio ihan puun takaa silloin kun ajattelin Volvoa vähiten.