Kirjoittajameemi perjantai-illan ratoksi

Kirjoitusbloggaajat ovat tarttuneet viime päivinä kirjoittajameemiin, joten minäkin. Ihan vain siksi, että väsyttää ja tuntuu, että päällä on pieni flunssa ja että seuraavaksi menen nukkumaan. Muut aiheeseen tarttuneet ovat esimerkiksi (ei tässä kaikki ole, ne vain, jotka olen huomannut) Vaarna ja Calendula. Alun perin meemi on lähtöisin Anna Hallavan blogista.

Missä kirjoitat yleensä?
Kirjoitan useimmiten kirjoituskahvilassa tai kotona. Kirjoituskahvilassa minulla on vakiopöydät, vaikka Volvoa kirjoitin paljon myös kahvilan nojatuoleissa (ja jumitin hartiani). Kotona kirjoitan missä vain: sängyssä, sohvalla, kirjoituspöydän ääressä, lattialla läppäri sylissä, ruokapöydän ääressä. Tykkään kirjoittaa myös hotelleissa.

Miten kirjoitat käsikirjoituksen ensimmäisen version?
Useimmiten käsin ja epäkronologisesti. Volvon eka versio ja melkein kaikki teksti ylipäätään Volvossa on kirjoitettu ensin käsin. Eka versio saattaa myös olla todella hajanainen ja harvoin kirjoitan kronologisessa järjestyksessä ja yhtä harvoin siinä järjestyksessä kuin mikä valmiin tekstin rakenne tulee olemaan. Novellit tulevat usein sen muotoisina rakenteeltaan kuin on tarkoituskin, mutta eivät aina - joskus niidenkin eka versio on vain kasa pätkiä, jotka pitää ommella yhteen.

Millaiset olosuhteet johtavat sinulla parhaan tekstin syntymiseen? 
Tähän on tosi helppo vastata: kirjoittaminen. Kuulun siihen porukkaan, joka on sitä mieltä, että inspiraatio syntyy kirjoittamalla. Olosuhteillakaan ei ole niin isoa väliä kuin sillä, että oikeasti kirjoittaa. Tietysti on joitain reunaehtoja: jos olen tosi stressaantunut töistä ja kaikki ajattelukapasiteetti on käytetty loppuun, niin kirjoittaminen harvoin onnistuu, ainakaan kauhean tuloksekkaasti. Volvon kanssa huomasin sen, että kamalissakin henkisissä olosuhteissa pystyy kyllä kirjoittamaan - tai ainakin Volvoa pystyi. Se oli pakopaikka.

Millaisia kirjoitusvälineitä käytät (eli tietokone, käsin kirjoittaminen, joku tietty kynä jne)?
Kun kirjoitan käsin, kirjoitan kirjoitusvihkoihini, joiden koko on jotain A4:n ja A5:n väliltä ja niissä on kierreselkä, valkoinen viivaton ja ruuduton paperi ja rumat kannet. Paperi on täydellisen paksuista lempikynilleni (olen tosi tarkka kynien kanssa) ja yhden sivun kirjoittamiseen menee viisi minuuttia, joten jos kirjoitan tauotta, kirjoitan tunnissa 12 sivua käsin kirjoitusvihkoon. En tarvitse kelloa, jos kirjoitan tauotta, koska voin laskea ajan sivumäärästä. Heh.

Kun kirjoitan tietokoneella, yritän tehdä sen kirjoituspöydän ääressä, että ergonomia olisi hyvä. Minulla on HP:n läppäri ja siihen langaton irtohiiri ja langaton irtonäppis. Silloin kun kone on kirjoituspöydällä, siinä on kiinni LaCie Porsche yhden teran ulkoinen kiintolevy, joka hoitaa backupit automaattisesti ja on nätti.

Välillä en osaa kirjoittaa kirjoituspöydän ääressä, vaan istun olohuoneen lattialle selkä vasten sohvaa ja laitan läppärin syliin ja muut matskut lattialle. Takapuoli puutuu, mutta etenkin viimeistelyvaiheessa se on jostain syystä ainoa toimiva paikka.

Mistä saat aiheesi?
Samasta paikasta kuin uneni.

Montako kertaa työstät käsikirjoitusta?
Oi. Niin monta kertaa kuin on tarpeen. Volvo, joka on nyt toisella kustantamokierroksella, on versiossa nro 6. Yksittäisiä novelleja saatan hinkata tosi tosi moneen kertaan, tai sitten ne ovat kunnossa kahdella kirjoittamisella. Pitkän tekstin kirjoittaminen on ihan erilaista kuin novellien, ja jotkut kirjoituskierrokset menevät siihen, että rakenteen saa hahmotettua kuntoon. Novelleissa teen yleensä kaikkea yhtä aikaa: viilaan, korjaan rakennetta, kirjoitan lisää, deletoin, muokkaan olemassa olevaa.

Mikä osa käsikirjoituksesta on sinusta vaikein?
En kyllä tiedä mikä olisi vaikeinta. Hmm. Aluista selviää yleensä sillä, että deletoi niistä muutaman sivun alusta niin että löytää sen oikean alkupisteen kaikkien jorinoiden sijasta. En kyllä tiedä. Se vaihe on hankala, kun viimeisiä viedään ja sanalla sanoen koko kässäri vain vituttaa. Siinä kohtaa yleensä totean, että "jaa, se taitaa olla valmis, koska ottaa niin pahasti pattiin".

Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rituaaleja? Miten valmistaudut kirjoittamaan?
Minulla ei ole rituaaleja enkä edes halua niitä. Ainoa rituaalini on rutiini, jos sitä voi rituaaliksi kutsua, ja haluan pitää homman sellaisena. Ei rituaaleja, ei tähtiä tietyssä asennossa, vaan kirjoittamista. Olen jollain tapaa ylpeä siitä, että voin kirjoittaa missä tahansa ja milloin tahansa. Laadusta en sano mitään, koska roskan määrä on vakio ja huono teksti pitää kirjoittaa pois, että pääsee hyvän äärelle, joten huononkin raakatekstin kirjoittaminen on minusta hyvä asia.

Mitä teet kun tarina jumittaa?
Ovatpa vastaukseni tylsiä, mutta vastaan tähänkin että kirjoitan :)! No, joskus pidän breikkiä ja tartun johonkin toiseen tekstiin välillä, tai sitten olen ihan kokonaan kirjoittamatta ja ajattelematta kirjoittamista ja teen jotain muuta. Taidenäyttelyt ovat aika jees - ylipäätään joku ihan muu taide kuin kirjallisuus. Mutta joo, kirjoitan. Kirjoitan uudestaan, toisesta näkökulmasta, kirjoitan siitä, millaisen haluaisin tarinasta kirjoittaa jne - houkuttelen tekstiä esiin ja yleensä se loksahtaakin sitten paikoilleen. Ja joskus ei, vaan jumittaa yhä vaan. Joskus se on minulla sen merkki, että teksti ei ole elinkelpoinen.

Mitä genrejä kirjoitat ja/tai haluaisit kirjoittaa? 
Taidan kirjoittaa koivuklapiproosaa. Realismi on minun lajini, mutta haluaisin kirjoittaa myös jotain muuta - esimerkiksi jotain yhtä hienoa kuin Emmi Itärannan Teemestarin kirja. Haluaisin myös kirjoittaa vielä joskus nuortenkirjan, joka olisi uskottava eikä tätimäinen. En ole kokeillut koskaan. Haluaisin osata kirjoittaa runoja, mutta en osaa. Runojen editointi on minusta kaikkein vaikeinta, koska omat runot ovat minulle kuvia ja tunteita eivätkä samalla tavalla tekstiä kuin proosa.