Olen kirjoittanut tänään ja ajatellut Volvoa. Olen jopa tajunnut yhdestä henkilöhahmosta yhden asian. Sellaisen asian, minkä kaikki Volvon lukeneet ovat varmaan tajunneet jo aikapäiviä sitten. Yhden toisteisuuden, joka on hyvä ja sopiva ja johon pystyin lisäämään käsikirjoitukseen avaimen, jolla lukija löytää lisää, jos haluaa.
Juuri nyt minulla on aika hyvä olo Volvon suhteen. Tietenkin pitäisi painiskella epävarmuuksien kanssa ja olla daideellisessa luomisen tuskassa, mutta enpä viitsi. Olen saanut Volvoa eteenpäin tänä viikonloppuna ja minulla on varmempi olo sen kanssa. Kirjoitin myös väliaikatietomeilin kustannustoimittajalle ihan vain omia ajatuksiani selvitelläkseni. Deadlineen on kuukausi. Marraskuun lopussa pitäisi olla tältä erää paketti kasassa. Uskon, että se onkin. Eikä tuo edeltävä lause tarkoita sitä, ettenkö stressaisi, ahdistuisi ja pelkäisi marraskuun aikana. Aikaa ei ole kovin paljon. Uskon, että saan Volvon pakettiin kuun loppuun mennessä, jos minulla on aikaa ja energiatasot edes jossain kuosissa ja pää pysyy kasassa. Tunnen kuinka arki alkaa vaania ensi yön takana huolimatta siitä, että se on vielä ensi yön takana. Tiedän, että minulla ei ole paljon aikaa kirjoittamiselle seuraavien viikkojen aikana. Tiedän, että minun pitää repiä sitä aikaa jostain. Tiedän, että tulen olemaan vielä paniikissa. En ole kuitenkaan nyt. Nyt tuntuu siltä, että olen Volvo on parantunut tänä viikonloppuna ja siitä tunteesta yritän pitää kiinni. Jonkunlaisesta itsevarmuudesta. Ja kuka tietää, ehkä paniikkia ei tulekaan. Ainahan sitä saa toivoa.
Sytytin kynttilöitä. Tämä ilta jotenkin vaatii sen. Päivä on ollut harvinaisen pimeä. Ei pelkästään harmaa, vaan käsittämättömän pimeä. Keskipäivällä sytytin kaikki kattovalot ja siltikin tuntui liian hämärältä. Ulkona oli kuitenkin hyväätekevän kostea ilma, kun kävin myöhemmin kävelemässä. Eikä harmaus ollut niin harmaata, kun olin osa sitä.
Vieläkin minuun lehahtaa uutena se, että minulla on kustannussopimus. Huimaava ja kevyt ja onnellinen ajatus. Että onnistuin viimeinkin. Että tulee uusia kriisin- ja pelonaiheita, mutta enää minun ei tarvitse pelätä, etten koskaan ikinä julkaise mitään. Mikä autuas ylellisyys tämä onkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti