Irrottelen langanpäitä ja toisissa kohdissa solmin kudokseen uusia lankoja. Osan niistä päättelen, osa saa jäädä päättelemättä. Kääntelen työtä eri asentoihin, yritän löytää luontevia kohtia uusille langoille niin, että ne erottuvat edukseen, mutta eivät näytä jälkikäteen lisätyiltä. Ompelen pieniä pistoja ja kiristän kuteita, löysytän toisaalta. Etsin lankoja, joiden luulin olevan eri paikassa kuin mistä ne lopulta löydän, ja sellaisina, ettei niihin voi sitoa enää uutta rihmaa, koska tilaa ei ole.
Yritän ajatella niin etten ajattele liikaa. Yritän ajatella oikealla tavalla. Pehmeästi ja huomaamattomasti ennemmin kuin vaativasti ja nyrkki edellä. Yritän pitää ajatukset hellinä ja olla rakentamatta niiden ympärille portittomia aitoja. Yritän pitää ikkunat auki sinne suuntaan, missä ei ole pilviä.
Pakkaan pyykit kahteen suureen kassiin niin että joku muu saa pestä ne. Laitan tiskit likoamaan toista kertaa ja toivon, että tällä kertaa saan ne hoidettua. Istun lattialla ja yritän olla näkemättä kaikkea sitä, mikä pitäisipitäisipitäisi, aina vaan pitäisi. Pyyhin hihansuulla näppäimistölle sataneen pölyn pois ja sanon, että olen siivonnut. Selaan tiedostoa ja etsin paikan, johon voi kutoa hiukan lisää punaista väriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti