Haisen savulta. Olen polttanut risuja, kantoja ja juurakoita. Ihan kirjaimellisesti. En ole kirjoittanut viikonloppuna. Paitsi ehkä kolme sanaa. Toivon, että pääsen jatkamaan niillä Volvoa alkavalla viikolla. Huonolta näyttää, ajanhallinnan suhteen siis, mutta jospa jossain välissä. Tänä syksynä on aika paljon asioita päällekkäin ja Volvo on niistä tärkein, mutta koska arki kulkee ja mikään ei pysähdy, vaikka sainkin kustannussopimuksen, pitää ne muutkin asiat hoitaa. Mukana on kivoja juttuja ja neutraaleja juttuja ja yritän käyttää aikani niin, että kaikkeen riittää, mutta että Volvolle eniten.
Volvon seuraavan version pitäisi olla valmis marraskuun loppuun mennessä. Tällä kierroksella isompia asioita ja seuraavalla kierroksella kielempiä asioita. Sitten vielä tarpeellinen määrä lisäkierroksia. Ensi kesänä viimeiset viilaukset ja alkusyksystä Volvon pitäisi olla sitten jo kansissa. Jo? Vasta? Jo. Vasta. Riippuu siitä miten sen ottaa. Tällä hetkellä yritän olla ajattelematta mitään muuta kuin marraskuun lopun deadlinea. Ei niiden muiden deadlinejen ajattelemisesta mitään hyötyä ole tässä vaiheessa.
Ilmat kylmenevät ja kuivuvat niin sisällä kuin ulkonakin. Ajattelen kaikenlaista näinä päivinä. Aina välillä ajattelen sitä, miten onnellinen olen. Joinain päivinä pelästyn sen ajatuksen jälkeen ja pelkään, että onni otetaan pois, jos nautin siitä liikaa. Joinain päivinä en pelästy, vaan kehrään niin kuin pieni eläin auringonläikässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti