Sekavaa sekalaa

Yhtä sun toista. Olen hengissä. En kipeänä edes, kop kop puuta, mikä on harvinaista tälle syksylle, mutta liikkuvia osia on niin paljon, etten vain ehdi kaikkea. Töissä kiire, kotona kiire, pyykki-imurointi-tiski-laskut-liikunta-silitys-kaverit-ruokakauppa-vessan pesu-taas pyykkiä-pakkaamista--. Ja yritystä mennä ajoissa nukkumaan. Ei onnistunut tänään, koska kello on jo yli kymmenen. Huomenna pitkä päivä edessä ja ai niin, piti se romaanikin kirjoittaa loppuun, tosiaan. Ei sillä, kirjoitin eilen illalla vähän ja se oli hyvä, mutta silti, olen hidas ihminen, pidän rauhallisuudesta ja siitä, että saan itse määritellä milloin kiirehdin ja milloin en, mutta nykyään minulta ei enää kysytä. Onneksi on aarre, joka hakee kaksi kassia pyykkiä ja tuo ne takaisin puhtaina ja joka auttaa kaikessa, missä voi. Eikä tässä muuten mitään, mutta väsyttää vain. Muutoksia on niin paljon, etten pysy perässä ja se kai vähän väsyttää, ja samoin mennyt, ja tulevakin vähän, koska olen huono pysymään vain tässä hetkessä ja olemaan stressaamatta. Mutta olen kyllä onnellinen. Monestakin syystä. Niitä on, kaikkien synkeiden aikojen jälkeen niitä on. Ja nyt menen nukkumaan.