Tiinantai, maastai, maanantai, tiistai.

Minulla on päivät ihan tuhannen sekaisin, vaikka tänään on vasta maanantai. Pääni mielestä pitäisi olla tiistai, sillä sunnuntaista on jo vaikka kuinka paljon aikaa. Ja sitten taas töissä olen mukamas ollut jo kaksi päivää, vaikka oikeasti yhden. Ehkä sekaisuus johtuu siitä, että heräsin aamulla monta kertaa. Torkutin nimittäin. Ei pitäisi. Ei tosiaankaan pitäisi. Tai kerran tai kaksi, mutta ei viittäkymmentä minuuttia viiden viiva kymmenen minuutin välein, ei todellakaan. En tiedä, miten lipesikin tänä aamuna noin pahasti. Ja siis jos pitää oikeasti nousta johonkin tiettyyn aikaan, niin pääsen ihan hyvin sängystä ylös ensimmäisellä soitolla, mutta silloin kun ei ole ihan pakko... Hohhoijaa. Paha tapa, josta pitäisi opetella pois, mutta tiedättekö sen tunteen, kun kello soi, torkun tyrkkää päälle ja sitten kääntää kylkeä ja on unenpöpperössään ihan tosi vahingoniloinen koko maailmalle, hähhähhää, enpäs nouse vielä! Että tuota. Huomenaamulla olisi tarkoitus päästä sängystä ylös ihan oikeasti ja torkuttamatta kuin maksimissaan kaksi kertaa. Tarkoittaa sitä, että seuraavaksi pitää mennä pesemään hampaita ja hankkiutua sänkyyn, koska haluan lukea sängyssä vähän ja se tarkoittaa sitä, että sinne pitää mennä niin ajoissa, että ehtii lukea. Eikä niin kuin eilen, että myöhään sänkyyn, sitten vielä lukemista ja sitten huono unensaanti ja aamulla ne torkutukset. Joten: hyvää yötä itse kullekin säädylle.