Business as usual

Olen ollut tänään hiukkasen sietämätön. Ihan vain itsekseni. Toivottavasti. Olen vanuttanut ja käännellyt ja väännellyt ajatuksia, joiden asioille en voi yhtään mitään. Sellaisesta tulee huonolle tuulelle. Ja sitten on vielä Volvo. Tai siis sen nimi. Kyllä minä tiesin, että jos Volvo ei saisi olla Volvo loppuun asti, niin vaikeaahan siitä tulisi. Vaikeaa joo, mutta että näin mieltävaivaavaa ja tuskastuttavaa, sitä en ihan odottanut. Volvo vaan ei ole tunnistanut vielä mitään nimeä täysin omakseen ja sitä minä vähän nikottelenkin. Tänään sain kustannustoimittajalta ilmoituksen, että saan Volvon kommentoidun (punakynän kanssa luetun) version vielä tällä viikolla takaisin. Sain myös yhden uuden ehdotuksen Volvon nimeksi. Ehdotus on aika hyvä. Ehkä. Tai ainakin se aiheuttaa tunnistamisen tunteita minussa. Ihan mahdollinen nimiehdotus siis. Paitsi että se on nimenä ihan erilainen kuin Volvo ja se ei ole yhdestä sanasta koostuva nimi. Ja vaikka minä tunnistan sen merkityksen intuitiivisesti, niin tunnistaako kukaan muu? Ja onko se liian - en tiedä mitä "liian", mutta jotain? Ja nyt pitää sitten miettiä sitäkin, että jos minulla on supertylsä yhden sanan nimiehdotus ja mielenkiintoisempi usean sanan sisältävä nimiehdotus, niin hei haloo, järki käteen. No, kunhan kässärin punakynäversio tulee minulle, pääsen lukemaan Volvoa taas ja saan ehkä jonkun kuningasidean tai sitten tuo kustannustoimittajan ehdotus kirkastuu ja tajuaan, että se se on oltava. Saahan sitä ainakin aina toivoa?