Istun koneen ääressä. On väsynyt olo. Pesukone pyörittää pyykkiä, minä pyöritän ajatuksia niin kuin lankaa sormen ympärille. Tavallaan ei ole mitään, mitä pitäisi tehdä juuri nyt tai vielä tänään, mutta tavallaan on aika monta pikkujuttua, jotka pitäisi tehdä. Se, mitä oikeasti haluaisin tehdä, etenkin jos ilta olisi vielä nuori - kirjoittaisin. Aloittaisin kirjoneulelapaset. Katselisin kirjahyllyä. Lukisin. Olisin vain.
Ruuan kanssa luin runoja, Juuli Niemen Tuhat tytärtä edelleen. Romaaneja on kesken, mutta haluaisin aloittaa jotain uutta. Jospa saisin pääsiäisen aikaan luettua jonkun keskeneräisen vielä loppuun ennen kuin otan lukemattomien pinoista uutta.
Olo on yhtä aikaa väsynyt ja raukea ja levoton. Söin jo iltapalaa, mutta söisin mielelläni vielä jotain lisää. Sitä on ollut liikkeellä viime aikoina.
Taidan vetäytyä. Ripustamaan pyykkejä ja lukemaan sanoja. Siitä vähän ajan kuluttua sänkyyn peiton alle. Siitä vähän ajan kuluttua uniin, jotka vievät lintujen ja värien mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti