Minulla on kesken viikonloppuna ostamani Juuli Niemen Tuhat tytärtä. Minulla on kesken koko maailma. Pilvet ovat kesken ja kuuset ja ilta on täysin kesken. Taivas on kesken ja halu ja kaiho ja kaípaus ja ikkunaverhot ovat kesken ja kevät on kesken.
Aamut ovat sellaisia, että tekee kipeää, kun ei saa kirjoittaa. Tekisi hirveästi mieli, ja illalla, kun kaikki on vielä kesken, on väsynyt olo, vaikka tekee mieli tehdä kaikenlaista, ja sitten ei jaksa, ja on ihan että naatti.
Lisääntyvä valo kasvattaa sanoja. Olen usein huonolla tuulella ja luulen, että se johtuu siitä, että mitään ei ole työn alla, ei mitään varsinaista. Haluaisin, että olisi. Kustannustoimittajalta tuli viestiä, että kässäri on jo hyvällä mallilla, ettei se vaadi suuria ponnisteluja enää. Nyt, minun sieluni sanoo, kirjoita kirjoita kirjoita. Ja sitten on päivä ja päivän puuhat ja riennot ja väsymykset ja sitten on ilta ja mitään ei ole tapahtunut ja sitten on aamu ja taas tekee mieli kirjoittaa.
Minulla on uusi paikka, jossa kirjoitan. Alan vähitellen saada tuntumaa huoneeseen ja ikkunoihin ja keittiön pöytään. Ja sitten kotona on taas ihanaa omassa tutussa paikassa. Ehkä joku päivä pääsen kirjoituskahvilaankin. Tänään ajattelin yrittää, mutta sitten oli niin kova nälkä, ettei siitä tullut mitään. Piti syödä ja sitten vasta miettiä sanoja.
Pilvet ovat kylmiä ja keväisiä. On pakkasta silloinkin kun en ajattele, että sitä on. Hukkasin jo piponi ja jouduin kaivamaan vanhan esille, vaikka luulin, että enää ei tarvitse.
Kirjoitin eilen raakatekstiä, kirjoitan tänään vähän. Toivon, että rauha versoo samaa tahtia kuin sanat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti