Tämä minun bloggaamiseni on näköjään nykyään sellaista, että muutaman päivän ajan bloggaan tiiviisti ja sitten tulee viikon tai pidempikin tauko, ja sitten palaan taas blogin ääreen muutamaksi tiheäksi päiväksi.
Minun teki mieli blogata jo aiemmin viikolla, mutta ei ollut sopivaa hetkeä istahtaa alas. No, nyt on sopiva hetki. Sunnuntai. Pyykkikone juuri lopetti ja tämän jälkeen ripustan pyykit kuivumaan. Viikonloppu on ollut liesuamista, sillä kävin yön yli Turussa. Yleensä ostan Turusta aina kirjoja, useimmiten runoja jostain syystä, mutta tällä kertaa en shopannut yhtään kirjaa. Lähdin eilen aamulla ja tulin tänään iltapäivällä takaisin kotiin ja haluaisin ottaa päiväunet, jollei olisi ihan liian myöhäistä siihen, siis yöunien kannalta.
Kustannustoimittajalta tuli viime viikolla tieto, että kannen uusi versio tulee näytille ensi viikolla. Jännää. On mielenkiintoista nähdä pieni pala sitäkin prosessia. Kannen tekemistä siis. Näen kirjan ulkoasun tekemisestä tietenkin vain pienen siivun, mutta mielenkiintoista se on. Etenkin kun en oikein tajua, miten joku voi luoda kässärini pohjalta kirjalle kansikuvan. En osaisi. En ole sillä tavalla visuaalinen ihminen.
Olen alkanut huomata, että etäännyn Volvosta. Alan vähitellen ajatella sitä sen uudella, oikealla nimellä. Tai en ehkä vielä, tällä hetkellä olen kai vielä nimien välissä. Volvo alkaa kuitenkin ottaa etäisyyttä, luulen. Ehkä on sen aika.
On sumuinen sunnuntai ja sanat tulevat jotenkin kankeasti. Tänään lauseet eivät löydä rytmiä ja joudun korjaamaan kirjoittamaani koko ajan, mitä en yleensä tee blogikirjoitusten kohdalla melkein ollenkaan. Ehkä minun pitäisi ripustaa pyykit ja kirjoittaa sen jälkeen käsin, tai lukea Hilvon Rouva S:ää. Ehkä. Ehkä minun pitäisi siivota kirjoituspöytä ja tiskata ja silittää ja - - . Taidan ripustaa ne pyykit ja istua sohvalle ja ihan vain olla itseni kanssa vähän aikaa.
2 kommenttia:
Yhtä aikaa olimme Turussa! Minäkään en ostanut nyt kirjoja, tytär löysi yhden mieluisan.
Sinulla on nyt kaiken aikaa jännittävää kirjan tiimoilta. Kansikuva ja tuo etäisyys. Minulla tulee omaan tekstiin loppumetreillä valtava kyllästyminen. Niin lienee hyvä, voi päästää irti, antaa teksti lukijoille ja jatkaa itse uuden sanamaailman parissa.
P.S. Hyvää naistenpäivää!
Kiitos, Katja, hyvää naistenpäivää sinnekin! Hassua, että olimme Turussa yhtä aikaa :).
Joo, jännittävää tosiaan riittää. Odotan tuota kyllästymistä Volvoon - minulle on tullut kyllästyminen aina siinä vaiheessa, kun olen ollut lähettämässä kässäriä kustantamokierrokselle ja viilannut viimeisiä. Siitä kyllästymisestä (ja siitä, että on ottanut pattiin koko kässäri) olen tiennyt, että se versio on valmis ja saa mennä. Nyt odottelen, että milloin kyllästyminen tulee tässä julkaisukuviossa ja tuleeko. Toivottavasti vasta sitten viimeisessä, taittoversion oikolukuvaiheessa, eikä ihan vielä ;).
Lähetä kommentti