May the Force be with you

tiistai 14. lokakuuta 2008

Hillottuja kreikkalaisia ja juhlakaurapuuroa

Huonompiakin iltoja on ollut. On ollut parempiakin, mutta tämä on ihan hyvä. Jumppa oli rankka ja olin ihan veltto kun tulin kotiin. Kuuma suihku virvoitti ja sen jälkeen viikkasin eiliset pyykit ja hankkiuduin ruoan ääreen. Olen saanut jo joku aika sitten ystävältä purkillisen omenahilloa "surullisten kaurapuuropäivien piristykseksi". Tänään oli kaurapuuropäivä, josta tuli juhlaa kun korkkasin omenahillon. Ihan taivaallista. Pienen pieni lusikallinen riitti koko puurolautaselliselle. Maistui omena ja joulu ja kaura. Nam. Hillokuningatar, jos luet tätä, niin kiitos!

Puuron kera kuuntelin Vilkkumaan uutta levyä ja silloin kun en päivitellyt hillon herkullisuutta, päivittelin sitä, miten hyvältä voi kuulostaa niin yksinkertainen lause kuin "ja Atlantilta tuulee, lämpö painuu nollaan".

Seuraavaksi olisi tarkoitus aloittaa se koti-iltojen vakio-osuus. En vain osaa oikein päättää, minkä kreikkalaisen kimppuun kävisin. Delta olisi luettava. Uusi Gamma olisi luettava. Gamma etenkin. Delta etenkin. Ksiitä haluaisin rukata, mutta en ole vielä ihan varma, että miten. Nyy ja Lambda taas ovat jääneet ihan lapsipuolen asemaan, en ole huolinut niistä varmaan alkukesän jälkeen. Ne kaipaisivat luultavasti ankaraa kättä ja hellää huolenpitoa. Nyystä en ole lainkaan varma. Pelkäänpä, että se on hengissä vain siksi, että siinä on pari mukavaa kuvaa, jotka haluan säästää. Ehkä minun pitäisi kirjoittaa koko teksti uudelleen niiden parin kuvan ympärille? Ehkä - mutta kello on enemmän ja väsymys alkaa hiipiä takaisin. Jospa sitten aloittaisin, ennen kuin hyydyn kokonaan.

3 kommenttia:

Katja Kaukonen kirjoitti...

Jonkun lahjoittamassa omenahillossa on sitä jotakin! Me saimme kuopuksen kummitädiltä omena-kaneli -hilloa ja voi jestas, että se oli taivaallista. Maistoin sitä ekan kerran kardemummapannarin kanssa enkä osaa nykyään muuta hilloa pannarille sitten pannakaan.

Tuo tuollainen on rakkausruokaa ja se, jos mikä, ruokkii luovuutta. Sanailun iloa sinne!

P.S. Nyt pitää lähteä samantien jääkaapille. Anoppi lähetti miehen matkassa kriikunahilloa, se saa nyt luvan kelvata (ollapa sitä pannaria tai edes paahtoleipää, näkkärin päällä on liian banaalia)!

Rooibos kirjoitti...

Hei Katja, tuokin omenahillo on joulumausteilla silattua, kanelia ainakin ja luulen että paria muutakin maustetta. Ihan tosi hyvää. Ja se on totta, että lahjoitettu, vaivalla tehty ruoka on jotain ihan erityistä. Tulee välitetty olo. Toivottavasti löysit jotain kriikunahillon alle!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, että hillo oli ilo :). Kyllä minä täällä käyn, vaikka olenkin hiljaa. Pus.