May the Force be with you

torstai 2. lokakuuta 2008

Vaihtoehtoisia aiheita

1.

Juttelimme erään kanssa tavastani sanoa keksejä pipareiksi. Siis kaikkia keksejä. Keksi tai pipari, aivan sama (ja kyllä, tiedän pipari-sanan kaksoismerkityksen). Keskustelukumppanini mielestä ainoastaan joulupiparit ovat pipareita ja loput keksejä. Hän sanoi voivansa elää sen kanssa, että kutsun keksejä pipareiksi. Lupasin, että voin tehdä kompromissin ja yrittää sanoa muita kuin joulupipareita esimerkiksi kepareiksi tai pipseiksi. Pipsi ei saavuttanut suurta suosiota, se kuulemma kuulostaa paljon härskimmältä kuin pipari kaksine merkityksineen.

2.

Orpous ja yksinäisyys ovat vierainani edelleen. Eivät ne varmaan asetu pysyvästi kodiksi, mutta ovat nyt kuitenkin täällä. Korvat ovat täynnä hiljaisuutta.

3.

Joskus mietin, että pitäisikö minulla olla joku, joka huolehtisi siitä, että syön tarpeeksi ja taputtaisi minua silloin tällöin päähän. Kohta kaksi vahvistuu tänään siksi, että iltaruoan tekeminen ei tunnu juuri nyt kovin tärkeältä, niin kuin ei mikään muukaan, ja Rooibos huonolla ruoalla = Rooibos alakulolla.

4.

Näin tänään kaupassa paidan, jossa luki "I never get enough of talking about me" tai jotain samansuuntaista. Mitä muuta tämä bloggaaminenkaan on? Mitä muuta on se tarve ilmoittaa kohta kakkonen tämän päivän asioihin? Minä minä minä ja päänsilitystä minulle. Kyllä, olen hyväksynyt tämän luonteenpiirteen itsessäni, mutta kyllähän se välillä tympäisee. Ja sitten minä vielä bloggaan siitä, enkä esimerkiksi ole hiljaa. Justiinsa. En ostanut sitä paitaa.

5.

Olen tosi monta kertaa kirjoittanut tuon numeron viisi tuohon yläpuolelle ja deletoinut sen siitä, kun en osaa pukea sanoiksi tätä tunnetta, joka minussa on. Siinä on yksinäisyyttä, turhautumista, väsymystä, pessimismiä, masennusta, kyllästymistä ja surua. Kohdat kaksi, kolme ja neljä höystettynä lötköiksi keitetyillä kasviksilla siis.

Menen jumppaan ja kirjoitan sen jälkeen. Jotain. Ihan sama mitä. Kunhan on edes kynä ja paperia.

2 kommenttia:

Katja Kaukonen kirjoitti...

Höh, sinua! Kirjoittava ihminen ei ole koskaan yksin. Huomaatkos? (Paljon lohduttaa!) Tunnistan nuo(-KIN), tuon syömisjutunkin. Ja nuo tunnelmat, ne aaltoilevat, ihan yhtäkkiä voi tulla täysin toinen olo. Kannattaa kuunnella, mitä se sisin sinulle nyt juttelee - vaikka olisikin apeaa.

Joskus on hyvä pitää itse itseään hyvänä, hemmotella oikein. Tähän tyyliin:

"Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."
(Eeva Kilpi.)

Halaus myös täältä!

Rooibos kirjoitti...

Kiitos, Katja, sanoista ja Kilven sanoista.

Tuleva kiireinen viikko ei yhtään auta oman äänen kuuntelussa. Tai siis edes tieto siitä, että viikko on kiireinen. Yritän kuulla omaa päätä huomenna. Laitan kellon soimaan ja herään suht ajoissa. Ehkä syön aamiaistakin, juon teetä lempikupista. Toivotaan niin. Öitä.