1. Raakatekstiä x sivua. Jotain viiden luokkaa, luulen. Ei ihan sitä, mitä olin ajatellut, mutta pikkuhiljaa, kai.
2. Luettua raakatekstiä. Olen lukenut viime kesäistä kirjoitusvihkoa, katsellut löytyykö sieltä ja mitä löytyy. En päässyt kovin pitkälle; käsiala on sotkuista ja sivut tiiviisti kirjoitettuja. Pari hyvää kuvaa tai lausahdusta on löytynyt. Toivon, että löytyy enemmän, kun luen eteenpäin. Lukiessa yritän häiritsevyyteen asti miettiä, missä paikassa olen sivut kirjoittanut, ja muistanko mitään ko. päivästä. En tietenkään muista, mutta paikasta löytyy yleensä joku vihje, jos teksti on yhtään minä-tajunnanvirtaa. En tiedä, miksi se on olevinaan niin tärkeää.
3. Pesemättömiä ikkunoita. Pesin keittiön ikkunan. Siirryin olohuoneen puolelle. Sisimmäinen ikkuna aukesi nätisti ja luulin, että ulommainenkin aukeaisi. Kissinpissit. Taisteltuani aikani sain ongelmakohdan irti huomatakseni vain, että poka on juuttunut tosi tiukasti kiinni karmeihin keskeltä ylhäältä. Ei irtoa, ei edes uskottele heiluvansa yhtään. Tarkasteltuani tilannetta syytän muutama vuosi sitten tehtyä julkisivuremppaa (olen ihan varma, että siellä on kittiä/laastia/silikonia/täpettä/tiivistettä/kuivettunutta mömmöä/purukumia/liimaa/pieniä miehiä), jotka toimivat niin vahvana sidoksena pokan ja karmin välissä, ettei ikkunaa saa auki. Ainakaan rikkomatta sitä. Päivän saldoon lisättäköön muutama kirosana... Totesin myös, että a) ikkunanpesuhinkuni loppui siihen ja b) en voi pestä viereistäkään ikkunaa ulkopuolelta, vaikka se sattuisi aukeamaan, koska sitten minulla olisi 5cm etäisyydellä toisistaan pesty ja pesemätön ikkuna, ja niiden ero olisi kuin, kuin, no, kuin! Joten ei onnistu. Makkarin puolen ikkunat jätän seuraavaan innostuksenhetkeen, vaikkakin olen ihan varma, etteivät ne aukea myöskään. Miksi aukeaisivat, kun aurinko on vääntänyt jo lasien välissä olevat listatkin kiemuralle ja katki, joten miksi pokatkaan olisivat enää suorat ja siistit ja aukeaisivat suosiolla. Plus että sielläkin voi olla jotain kuivanutta liimamömmöä välissä. Tai jotain.
4. Puistoistuskelua ja lueskelua. Koska ikkunanpesusta ei tullut hittojakaan, menin puistoon istumaan aurinkoon ja lukemaan.
5. Nyt on levoton olo. Huomenna pääsee salille, onneksi, purkamaan tätä levottomuutta johonkin.
2 kommenttia:
Olen varmaan jo mainostanut sinullekin, että "täytin" kässäriäni pari kolme vuotta sittenkin tehdyillä kirjoittajakurssiharjoitusteksteillä (eikä minulle ollut silloin edes aavistusta kässärin aiheesta).
No, miten tämä liittyi mitenkään: kai siten, että kaapeissa kannattaa koluta ja unohtaa ikkunanpesu. (Näkisitpä meillä: aukeamattomat ikkunat ja osa huoneisto toisessa kerroksessa...)
Vaivanpalkka: Joo, selkeästi tuo ikkunoiden kiinnihitsautuminen oli merkki ylempää, että kannattaa keskittyä niiden vanhojen raakatekstien lukemiseen ennemmin ;). Ja minulla kerros on viides, eli pitää varmaan pyytää palomiehet paikalle tikasautolla, jos haluaa pestä ikkunat ulkopuolelta ;D.
Lähetä kommentti