May the Force be with you

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Teetä ja sympatiaa

Tiskaan ja hyppään aina välissä koneella. Olin ajatellut tiskauskirjoittaa, mutta ei siitä näköjään mitään tule. Ajattelin tiskata niin paljon kuin kuivauskaappiin mahtuu, sitten lopetan ja jätän loput tiskit toiselle päivälle.

Join tänään milk oolongia. En ole maistanut sitä ennen. Puhuimme teestä. Puhuimme kahvila-aamiaisista ja brunsseista. Kävimme läpi teekaappiemme sisällön. Jäi hirveä hinku juoda iltasella kupillinen sitä ostamaani kamomilla-lehmuksenkukkateetä, tai kunnollista, irtona haudutettua rooibosta, sitruksilla maustettua. Kunhan olen tiskannut.

Tämä viikko ei näytä siltä, millaiseksi sen suunnittelin. En jaksa pullikoida vastaan, totean vain, että ai näinkö se meni. Yritän olla soimaamatta itseäni, kerään rauhallisuutta niin kuin sadevettä talon nurkalla seisovaan saaviin, lohduttelen, että tällaista on, ja sitten ensi viikolla, kun on ensin rentouduttu juhannus kukkivien kukkapenkkien joukossa (mitenhän tillipioni, joko se kukkii?), sitten taas, sitten jaksan, sitten on väljempi viikko.

Niin, se tiski. Menen. Sitten keitän teetä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tiskaava kirjoittaminen on monesti (etenkin töissä) erinomainen tapa irtaantua mutta silti olla kiinni. Usko pois! Siis oikeasti menen tiskaamaan ja mietin siinä hukassa olevia ideoita. :)

Mutta tuosta viikon kulusta. Ei ole mennyt ihan putkeen täälläkään. On sellainen puolinärkästynyt olo, enkä tiedä, miksi. Mitään tavoitetta ei ole ollut. Ehkä se olisi pitänyt edes kyetä ylittämään ja keksiä jotain. Vaikka suunta sille, mistä jatkaa kirjoittamisen kanssa eteenpäin.

Mukavaa juhannusta. Kyllä se aurinko taas paistaa meidänkin kirjoituspöydille tai jotain.

Rooibos kirjoitti...

Vaivanpalkka: se on minusta se lämmin vesi ja käsillä jotain tekemistä, mikä auttaa tiskauksen ja mietinnän yhdistämisessä. Toimii aika usein.

Aurinkoa kirjoituspöydillemme ja vähemmän puolinärkästynyttä viikkoa! Tunnistan niin tuon puolinärkästyneen tunteen - puit sanoiksi jotain, mitä en ollut osannut sanallistaa lainkaan. Juhannuksen jälkeen aurinko paistaa ja viikot ovat tasapainoisia, näin olen päättänyt!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä päätös!