Tänään kirjoittaisin mielelläni. Kreikkalaisten Tau pyörii mielessä, siitä varmaan aloitan, siihen pitää kirjoittaa paljon uutta. Kirjoittaisin. Niin. Kello on yli yhdeksän ja pitäisi myös silittää huomiseksi työvaatteita. Ykkösenä listalla on mennä ajoissa nukkumaan, koska se ei onnistunut eilen, taaskaan. Eli yhdeltätoista sängyssä? Hmm. Tunti ja viisikymmentäkolme minuuttia aikaa silittää ja kirjoittaa ja hoitaa iltapesut ja kirjoittaa tämä postaus loppuun. Hmm x 2.
Aion huomenna tehdä vanhanaikaiset. Varata kalenteristani aikaa kirjoittamiselle. Myös ensi viikolle, sillä tämä viikko on äkkiä aika buukatun oloinen. Ja ehkä varaan kirjoitusaikaa seuraavallekin viikolle. Ei mikään huono idea.
Luin äsken lauantain Hesarin kulttuurisivut (samalla kun söin), Hesareitakin oli rästissä. Jos rästejä on, luen yleensä vain kulttuurin ja mahdolliset erityissivut, niin kuin ruokatorstain ja sunnuntailiitteen. Lauantain Hesarin kulttuurisivujen etusivulla oli hervottoman hauska ja mielenkiintoinen häkkyrä Suomen (Helsingin) kirjallisuuspiirien vaikuttajista. Tavasin sitä pitkään samalla kun söin dijon-sinapilla maustettua kanapastaani (dijonia pitää laittaa yllättävän paljon, ja ruokakermaa liemeksi), tosi mielenkiintoinen kuvio. Harmi, ettei siihen ollut mahtunut muuta Suomea kustantamoineen, Porvoolaista Särö-lehteä kirjoittajahautomoineen, kansanopistorintamaa (Orivesi etunenässä!), Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen maisteriohjelmaa, Tampereen yliopiston kirjallisuuden ainejärjestön Tiiliskivi-palkintoa, Savonia-palkintoa... Ymmärsitte varmaan yskän? Ja kyllä minäkin ymmärrän, että olisi tullut hiukkasenpaljon liian iso häkkyrä ja suoranainen soppa tuollaisesta koko Suomen kattavasta kaaviosta. Mielenkiintoinen kylläkin!
Tunti ja neljäkymmentäkuusi minuuttia jäljellä. Taidan ruveta silittämään ja arvioida sitten tilanteen uudestaan, kun minulla on päällepantavaa loppuviikoksi. Jospa sitten, edes hiukan raakatekstiä tai pienen ruman runon?
2 kommenttia:
Minäkin tavasin suhdekaaviohäkkyrää nenä painomusteessa. Ja hymyilin Helsinki-keskeisyydelle - jonka häkkyrän kokoaja toki tunnustikin. Mutta melkoisen monta vaikuttajaa jäi pois. Tietenkin minäkin kiinnitin huomiota kirjoittajakoulutuksen vähyyteen. Siellähän sitä juuri verkostoidutaan, tutustutaan ajan tekijöihin, saadaan jalansijaa...
Mutta silti, olihan se hauska häkkyrä.
Joo, hauska oli häkkyrä :). Ja ihan hyvä, että kirjoittaja suoraan kertoi, mitä oli jättänyt huomiotta. Mielenkiintoista olisi myös se, että jos haastattelisi suurempaa ihmisjoukkoa, niin vieläkö häkkyrä olisi samanmoinen. Siitä huomasi senkin, miten pieni Helsinki (Suomi) on - kaikki naimisissa kaikkien kanssa ja puolet olleet aiemmin töissä vähintään kolmessa häkkyrässä näkyneessä firmassa :). Koko Suomen häkkyrä olisi kyllä hieno nähdä :).
Lähetä kommentti