Jos iltapäivä oli hämmentävän harmaa kaikkien tuntemusten osalta, oli sitä seurannut ilta siloinen ja pehmeä. Ja lämmin. Keskieurooppalainen. Hellivä. Hengittävä. Aivan mahtava.
Istuskelua veden äärellä terassilla, toppi päällä, käsivarsilla illan sormet lämpiminä ja pehmeinä. Harvakseltaan juteltuja asioita, ystäviä, iloisia, rauhallisia yllätyksiä. Pimeää, valoja, tumma elokuun ilta, lämmin, sellainen, joista aina puhutaan, kun puhutaan elokuun illoista.
Keinuttavan lämmin iho vasten yön ihoa. Yön hengitys musta ja kaunis. Miten voikin olla tällaista lämpöä. Ei päällekäyvää, ei hikistä, vaan yhtä luonnollista kuin oman ihon lämpö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti