Onpa harmaa ja tympeä päivä, kaikin puolin. Olisi vapaa ilta kirjoittamista varten, mutta en taatusti. Kypsää suhtautumista, eikö? Lähinnä sellainen olo, että haluaisin syödä karkkia ja maata peiton alla ja kieltäytyä kaikesta. Eipäsjuupas.
Haluaisin, että Volvo olisi jo valmis. Hiivatin viimeinen ongelmakohtaus. Jos sitä ei olisi, tai jos se olisi kirjoitettu jo kuntoon, ei Volvo kuiskisi huonoa omaatuntoa jossain alitajunnassa. Tekemättömät työt antavat kuulua itsestään. Ja jos on jo valmiiksi vähän murjottavaisella tuulella, niin pieni huonon omantunnon nakerrus jossain takaraivossa tekee olosta vielä murjottavamman. Äh ja pöh ja eipäsjuupas.
Ehkä vähän pitemmät yöunet ensi yölle ja nyt illalla jotain ajankulua, joka auttaa unohtamaan kaiken murjotuttavan. Ehkä. En tiedä. Väsyttää ja kaikki suusta ikinä pulpahdelleet sammakot muistuvat mieleen, oma laiskuus tuntuu vaikealta kestää ja tiskit samoin, mutta ihan kiusallanikaan en tee tänään millekään asialle mitään. Olen jo ripustanut pyykit ja sitä sun tätä. Nyt en tee mitään. Huomenna olen ehkä taas reippaampi, tai viimeistään perjantaina, kun laitan Volvon siihen kuntoon, että sen voi lähettää pois kotoa maleksimasta.
2 kommenttia:
Minä NIIN tykkään näistä kirjoituksistasi! Anteeksi vain, mutta kiukutteleva murjotustekstisi sai hyvälle mielelle erään, jota on myös viime päivinä vähän murjotuttanut :) Ihanaa vertaistukea <3
Onneksi se kiukkutuulikin aina aikanaan taas menee menojaan, ainakin vähäksi aikaa...
Ja hienoa hienoa, Volvo on kuin onkin irtautumassa! Kyllä se siitä matkaan lähtee, "pois kotoa maleksimasta" :)
Katja, kiitos :D. Tuosta murjotustekstistäkin tuli jotenkin vähän puolivillainen, eikä ollenkaan niin murjottava, miltä tuntui :D. Ehkä murjotus on huomenna muisto vain. Ja viimeistään sitten, kun Volvo on lähtenyt matkaan. Olen aina jotenkin kiukkuinen ja pahantuulinen kun pitäisi viimeistellä kässäri ihan lopullisesti. Toivottavasti sinulla on jo kirkastunut :).
Lähetä kommentti