Poskionteloni eivät todellakaan rakasta minua. Eivät ne ihan täysin vihaakaan, mutta ei tätä nykytilannetta myöskään voi sanoa rauhaisaksi rinnakkaiseloksi. En tykkää. Poskionteloiden takia olen joutunut hissuttelemaan muutaman viime päivän ja liikunta on jäänyt väliin. Siitäkään en tykkää. Eilen sain sentään Volvoa aikaiseksi, ja tänään menin töiden jälkeen kirjastoon kirjoittamaan. Viivyin siellä vajaan tunnin, ja se oli ihan kivaa. En saanut mitään kuningasideoita Volvoon, mutta kirjoitin kuitenkin raakatekstiä. Yksi Volvon kohtaus/luku pitää laittaa uusiksi ja se hiukkasen hankaa vastaan, toistaiseksi. Onneksi nämä poskiontelot ovat olleet edes sen verran yhteistyökykyisiä, että olen voinut kirjoittaa, enkä ole esimerkiksi maannut iltoja peiton alla kykenemättä mihinkään. Nyt olen tosin luovuttanut tältä päivältä ja lojun sohvalla teemukin kanssa ja toivon, että ensi yönä tapahtuu ihmeparantuminen.
Niin, siitä minun piti kertoa, että hain kirjastosta pari kirjaa, joista toista aloin lukea heti. Minulla on (ainakin) neljä kirjaa kesken, mutta tuo kirjastokirja kiilasi niiden edelle. Kysessä on Veera Salmen Puloboin ja Ponin kirja. Luettuani Puluboita noin kahdeksan sivua ja syyskuun alussa Salmen aikuistenromaanin Kaikki kevään merkit, alan olla vakuuttunut ja vaikuttunut. Puluboi tuntuu melko anarkistiselta (etenkin kun vertaa viimemmäksi lukemaani lanuun, eli Viisikko lähtee merelle -kirjaan...) ja Kaikki kevään merkit oli hieno. Salmi taitaa olla multitalentti. Aion lukea Puluboin viikonloppuna - se tuntuu ihan täydelliseltä "ota pikku breikki kaikesta vakavasta"-kirjalta.
Niin paljon kaikkea kivaa luettavaa ja niin vähän aikaa. Niin paljon kaikkea kivaa kirjoitettavaa ja niin vähän aikaa. Yritän olla stressaamatta siitä Volvon ongelmakohtauksesta. Kyllä se löytää muotonsa, jotenkin, jostakin, jolloinkin. Ennemmin kuin myöhemmin, kunhan en käy päälle kuin yleinen syyttäjä.
5 kommenttia:
Ihan kuin minulta olisi jäänyt kertomatta sinulle, miten itse pääsin sinuiitista eroon? Ennen sain sen jokaikisen flunssan seurauksena ja koettu niin sata kuuria kuin punkteeraus NUKUTUKSESSA!
Aloita monivitamiinin lisäksi ottamaan D-vitamiinia 25 mikrogrammaa purkista joka päivä, ihan sama, miten terveellisesti syöt. Meilläkin on kalaa ollut aina 2 x viikossa ja capresea joka viikko, mutta vara ei venettä kaada ja testasin tuon määrän näillä terveellisillä syömisillä huippulääkäriltä ja hän kertoi, että USAssa suositellaan jopa 100 mikrogrammaa. Suomessa yksityispuolella usein 50, mutta tuo 25 riittää, jos muuten elää suht terveellisesti. Mies, aikuinen tytär ja äitini lähtivät tähän mukaan ja kellään meistä ei ole ollut flunssaa eikä sen jälkitauteja nyt kolmeen vuoteeen.
En ole koko syksyltä löytänyt yhtään kiinnostavaa kotimaista naiskirjailijaa. Yritystä on ollut paljon, mutta kun ei niin ei. Vertaanko nyt kaikkea Pelon Jokapäivinen elämämme teokseen tain kolmeen yhdysvaltalaisen Phillipsin teoksiin, jotka luin ihan huumassa melkein yhtä putkea. En vain jaksa lukea mitään muuta kuin kiinnostavaa. Elämä on lyhyt ja sitten se on ohi...
♥
Kiitos, Leena, kommentista! Tuo punkteeraus nukutuksessa ei kuulosta todellakaan kadehdittavalta... Yhh. Kiitos D-vitamiinivinkistä- Minulla on ongelmana poskionteloiden kanssa myös se, että liian kuiva sisäilma -> limakalvot ärtyy -> turpoavat/erittävät limaa/siivilöivät kaikki pöpöt mukaansa. Olen jossain määrin harrastanut tuota D-vitamiinia, yleensä 20 mikrogrammalla, mutta pitää nyt ottaa ihan asiaksi se, että ottaa sitä reilusti ja joka päivä. Tuppaa helposti unohtumaan ja sitten huomaa, että viikko on mennyt, enkä ole ottanut. Joten pitänee ottaa itseään niskasta kiinni. Tuo D-vitamiini on kuitenkin helppo tapa torjua yhtä sun toista ongelmaa! Joten kiitos, kun muistutit!
Joskus vain on sellaisia aikoja, että ei löydy juuri sitä oikeanlaista luettavaa. Olet varmaan lukenut Katja Kaukosen Vihkivedet? Ja Anne Enbrightin Unohdetun valssin? No jälkimmäinen ei kyllä ole kotimainen ;). Sinun blogisi on sellainen, että sieltä minä saan monesti tosi hyviä lukuvinkkejä, joten olisi kiva osata tarjota niitä takaisinpäinkin, mutta luen niin vähän sinuun verrattuna, että minusta ei varmaan ole sinulle vinkkaajaksi :).
Valoa ja iloa, toivottavasti väsymyksen selkä on jo taittunut!
Voimia poskionteloiden kanssa! Olen samaa maata, eli yleensä kun olen sairaana, vika on poskionteloissa. Täytyykin kokeilla Leenan vitamiinivinkkiä. Oma salainen aseeni on suolapiippu, musta oikeasti tuntuu, että se auttaa. Ja suolahuone aina silloin, kun raaskii.
Minä olen immuunipuutoksinen, niin pelkkä D-vitamiini ei pidä infektioita poissa, siitä on hyvin vähän apua vaikka päiväannokseni on 125-250 mcg. Mutta oreganoöljy auttaa ja lisäksi jokin biofilmejä (eli kansankielellä "räkäpesäkkeitä joissa bakteerit piilevät") sulattava aine - vaikkapa hunaja.
Joka tapauksessa D:tä kannattaa syödä ihan muutenkin.
Nina, minulla salainen ase nenäkannu, ja myöskin suolahuone. Keväällä allergia-aikaan suolahuone on ihan must.
Maija: Onpa sinulla tosiaan melkoiset D-annostukset! Minä olen alkanut syödä hunajaa viime keväänä ihan vaan lämpimikseni, ja D:t pitää nyt tosiaan muistaa. Onneksi nämä poskiontelot tuntuvat tältä erää jo paremmilta - jospa pääsisin kuin koira veräjästä...
Lähetä kommentti