Pakollinen messuraportti

Olin kirjamessuilla. En kuunnellut kuin yhden kirjailijahaastattelun. En inspiroitunut valtavasti kirjallisuuskeskusteluista. En pyytänyt nimmareita. En ostanut kasaa syksyn uutuusromaaneja. En nähnyt kuin muutamaa tuttua. En saanut oikein asiallista mahatäytettä kahvilasta. Sen sijaan: lonnin hetken ympäriinsä hyvän ystävän kanssa, ilman kiirettä, ilman velvollisuutta, ilman mitään. Vaihdoin kuulumiset niiden tuttujen kanssa, joita näin viimeksi vuosi sitten kirjamessuilla. Istuin nojatuolissa ja luin keittokirjaa sitten kun jalat sanoivat sopimuksen irti ja seuralainen halusi vielä kierrellä. Raahasin liian painavaa kirjakassia ja totesin, että nii-in, mitään ei pitänyt ostaa.

Alla olevassa kuvassa ostokseni. Kirjoja ei ole paljon, mutta ne olivat jotenkin harvinaisen painavaa sorttia jokainen! Siis fyysisesti. Sisällön painavuudesta voin kertoa sitten joskus myöhemmin. Ehkä neljän vuoden kuluttua, kun olen ehtinyt lukea edes puolet niistä. Valamo-kirja ei ole itselle, se on lahja. Emilia Karjulan toimittama Kirjoittamisen taide & taito kiinnostaa erityisesti. Sitä lähdin messuilta oikeastaan hakemaankin. Ja Granta oli ostettava, suurimmaksi osaksi siksi, että siinä on Emmi Itärannalta teksti. Alimmainen kirja on ruotsalaista nuortenkirjallisuutta, Piiri, ja sen otin, koska on ehkä hyvä tutustua muunkinmaalaiseen nuortenkirjallisuuteen kuin kotimaiseen tai jenkkilän hypetyksiin. Ja SKS:n kustantama Arkkitehdin pöydässä oli vain niin houkutteleva. Arkkitehtuuria ja ruokaa. Erinomainen kombo! Pari keittokirjaa jäi kaivelemaan, erityisesti se, jota luin väsähtäneenä nojatuolissa: Vera Jordanovan Don't miss a bite! Kirjan kansi ei mielestäni ole kaikkein onnistunein keittokirjan kanneksi, etenkin kun sisältö on paljon vakuuttavampaa kuin mitä kansi antaa olettaa. Jordanovan keittokirjan reseptit olivat oikeasti mielenkiintoisia, ruuat kauniisti kuvattuja ja olisin voinut valita seuraavaksi ateriakseni melkein minkä hyvänsä kirjan ruokalajeista. Joten vähän jäi kaivelemaan se, että kirjakassini oli jo niin painava, etten pystynyt ostamaan tuota keittokirjaa.

Ulkona tuulee aika navakasti. Ihanaa, ettei tarvitse enää poistua neljän seinän sisältä, vaan voi istua kotona ja miettiä, ottaisiko käteen jonkun kirjan tuosta uusien pinosta, vai jonkun aiemmin ostetuista...