Skonssi

Tänään on parempi päivä kuin eilen tai toissapäivänä. Johtuu ehkä siitä, että ymmärsin tänään, miksi skonsseista pidetään meteliä. Ja miten luksusta on se, kun saa istua kauniissa ympäristössä sohvalla ja joku tuo eteesi kello viiden teen kaikkine tilpehööreineen samppanjasta alkaen. Ne kurkkuvoileivät, häränrintasandwichit, miniatyyrikokoiset toast skagenit, ne kaikki pienet makeat ja etenkin ne skonssit. Luoja, ne skonssit. Ylensyönti. Skonssiöverit. Kahdesta miniskonssista. Huh. En halua nähdä yhtään makeaa leivonnaista hetkeen. Mutta teetä - jotenkin ne kaksi pannullista Earl Grey Specialia, joka maistui siltä kuin olisin ollut ulkomailla, saivat vain teehingun heräämään. Kunhan olen kirjoittanut tämän skonssiavautumisen loppuun, käyn laittamassa veden pannuun. Hiukan pu'erhiä ehkä...

Joskus pieni luksus tekee niin hyvää. Kuten vaikka tuo iltapäivätee. Se, ettei itse tarvitse laittaa rikkaa ristiin. Joskus luksusta on se, että kesken kirjoituspäivän menee hyvälle lounaalle ja tikahtuu melkein, koska ruoka on niin ihanaa. Tai se, että voi pitää kirjoituspäivän. Se vasta luksusta onkin.

Päivä on ollut harmaa. Pilvet valuvat katuja pitkin sadevesiviemäreihin. Kaiken kääntöpuolella on suru. Mutta että on hetkiä, joina voi juoda teetä kauniista kupista, katsoa isoista ikkunoista ulos sateeseen ja ottaa vielä yhden herkkupalan. Kyllä ne hyvää tekevät.