Olisihan tässä neljäkymmentä minuuttia aikaa kirjoittaa, ennen kuin Downton Abbey alkaa. Tai jos jättäisi Downtonin välistä, niin olisi koko loppuilta. Mutta tiedättekö mitä. Ei hitto vie irtoa. Jos tietäisitte millainen päivä ja millainen eilinen minulla on ollut, ette ihmettelisi yhtään. Sanotaan nyt vain näin, että huolia kotitarpeiksi ja negatiivista kirjoittamiseen liittyvää palautetta asiaankuuluvine pettymyksineen, pitkä työpäivä ja sitä rataa. Juuri nyt en viitsi ajatella kirjoittamista, koska tiedän, mihinpäin ajatukset viettävät. Sinne, missä on suo ja pohjattomat suonsilmäkkeet. Olin jo yhden reunalla, kunnes sain itseni vähän lujemmalle maalle ja totesin, että joinain päivinä on parempi olla ajattelematta kokonaan, koska siitä, että ajattelee, on vain haittaa, sillä viimeksi kun tarkistin, itsesääli, pessimismi ja itsensä kokeminen maailman huonoimmaksi ja noloimmaksi ei ole tehnyt kenellekään koskaan kovin hyvää.
Se on sohva nyt.
6 kommenttia:
Miten minusta tuntuu, että minä erityisesti kaipasin Dowton Abbeyta viime tiistaina. Se on lohtusarja. Tänään jätin väliin, sillä haluan saada kootuksi teema&kirjailijakirjastot blogiini ja ne vievät aikaa. Aamusta pitää jo jonnekin rynnätä ja viikonloppuna vieraita. Katson sitten ensi ti mitä kartonon väelle kuuluu.
Ei mitään suonsilmäkkeitä! Kaikki on tehty koettavaksi, mutta lohdut ovat sallittuja <3
Voi kiitos, Leena, kommentistasi <3. Ja kyllä, Downton on lohtusarja. Jos nyt olisi kaupan päälle flunssa, katsoisin toista lohtusarjaa dvd:ltä, sillä ultimate lohtusarjani on BBCn se ainoa oikea Ylpeys ja ennakkoluulo.
Kun kokee itsensä huonoksi kirjoittajaksi, seuraava biisi auttaa:
https://www.youtube.com/watch?v=b3HzZ9iRUsc
Kyllä!
Y335lpeys ja ennakkoluulo, ja jos oikein huonosti menee, punkkua siihen päälle. Se on myös lohtukirjallisuutta.
Calendula: Juuri niin! :)
Ja Tuomas: :D :D
Lähetä kommentti