Hiljaiseloa

Pientä kiirettä ja tapaamisia viime aikoina. Niin aina ennen joulua. Kaikkien kanssa on sovittu, että nähdään vielä, ennen joulua, nähdäänhän, ehditäänhän vielä, ja illat täyttyvät kaikenlaisesta. Tänään kävin vain liikkumassa, eikä ole muita menoja. Söin, ompelin pudonneen napin, kirjoitin neljä sivua äänenavausraakatekstiä, joka oli pelkästään minua itseäni varten. Hyvä on. Pitää opetella taas kirjoittamaan sanoja vain itselleni, koska joulujen välissä yritän ottaa Volvon taas työn alle ja siihen, että aloitan taas kirjoittamisen ihan kunnolla, tarvitaan äänenavausta, tarvitaan armollisia sanoja, tarvitaan sitä että teen niitä asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Tarvitaan paljoa unta ja hetkiä etten tee mitään. Katsotaan mitä tulee. Pikkuhiljaa. Ja että raakateksti rutinoituisi taas ja maadottaisi minut ja ankkuroisi minut itseeni ja kannattelisi minua.