Sängynpohjakosketus

Juuri nyt on yksi näistä tyypillisistä päivistä: vanun poskionteloitteni kourissa kotona koko päivän ja tuntuu, etten voi ikinä yltää mihinkään sohvan pohjalta vilttien alta. En mihinkään. Tyypillistä kipeänä olemisen itsesääliä, kun olo on kurja ja mitään ei jaksa. Tuntuu etten koskaan saa Volvoa kunnolliseksi ja vaikka saisinkin, niin en ainakaan saa sille sopimusta. Etten koskaan kirjoita mitään julkaistavaksi kelpaavaa ja petän itseni ja - - seis. Ei tuo märehtiminen mitään auta. Juuri nyt en voi tehdä asialle mitään, joten keskityn vain parantelemaan poskiani. Sitten kun olen terve, jaksan taas kirjoittaa ja kaikki tuntuu vähän mahdollisemmalta. Eikö niin?