Hitunen sanoja, ei enempää.
Eilen luin sanojani ääneen ja tärisin keuhkojen pohjasta ja jalkoja myöten. Miten lukeminen onkin niin vaikeaa ja jännittävää jos joutuu seisomaan yleisönsä edessä. Istuminen on helpompaa.
Eilen en kirjoittanut vaikka olisi ollut kaksi junamatkasuuntaa.
Tänään hiukkasen, ei montaa sanaa. Mietin mitä kirjoitan huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti