Tänään kirjoitin kuin kuuliainen tyttö ainakin. En paljon, en juurikaan uutta vaan editoin vanhaa, en kovin pitkään, mutta puoli tuntia ja kyllä se kässäri taas liikahti puoli senttiä eteenpäin. Liikahti. Ihan varmasti. Uskon niin. Ja nyt olen ihan finaalissa - silmät lupattavat puolitangossa ja eniten haluaisin nukkua jo, mutta vielä on hommia, tiskit puolessa ja päätin että tiskaan ne tänään, vaikka väkisin. Sen jälkeen taidankin olla selvä ja valmis sänkyyn, kunhan nuo astiat nousevat kuivauskaappiin laulamaan - miksi äkkiä tuli assosiaatio Aaro Hellaakosken säkeisiin "Kosteasta kodostaan/ nous hauki puuhun laulamaan/ - - - / niin villin-raskaan se virren veti/ että vaikeni linnut heti". Kaikkea sitä. Tuonkin runon olen ensi kertaa lukenut kirjasta Kantokorpi-Lyytikäinen-Viikari: Runousopin perusteet.
Hauesta takaisin. Tai en tiedä. Miksi hauesta pitäisi tulla takaisin. Ehkä Hellaakoski on ihan hyvää tähän iltahetkeen kun väsyttää ja "kuin vetten paino ois tullut yli/ ja yksinäisyyden kylmä syli".
Hyvää yötä ja lämpimiä sänkyjä teille.
ps. Laulavasta hauesta tulee assosiaatiojatkumona toinen kirjallinen laulava, eli Laulava lintukoira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti