Kävin lomalla viime viikolla ja hankin sieltä taas uuden taudin. Tällä kertaa sain ihan täysiverisen flunssan. Ei olekaan ollut varmaan kahteen vuoteen tätä perinteistä settiä, että kurkkukivun kautta räkään, tukkoiseen päähän ja tukevaan yskään. Alan toeta jo, mutta kyllähän tämä jatkuva kipeänä tai puolikuntoisena oleminen alkaa jo vähän ärsyttää. Jospa tämä oli sitten viimeinen setti tälle keväälle?
Edellisessä blogikirjoituksessa laitoin deadlineja itselleni. Niin kuin arvaatte, Volvon suhteen ei ole tapahtunut mitään, koska ensin oli se loma ja nyt sitten tauti. Viimeistään ensi viikolla tartun toimeen. Lomalla en kyllä edes ajatellut kirjoittamista, ja luulen, että se oli ihan hyvä. Ja toivon, että Volvo lähtee taas liikkeelle, kunhan pääsen sen ääreen.
2 kommenttia:
Alkukitka on se hankalin, kaikessa. Se kohta, jossa avataan kone, etsitään tiedosto ja vedetään henkeä. Vaikka silti, tauko ja uusilla silmillä tekstin katsominen tekevät ihmeitä, ja teksti alkaa luistaa (ainakin niin sopinee toivoa, itse lasken sen varaan tämän oman, öm, kuuden kuukauden taukoni.)
Tuntematon Lukija, älä muuta sano - alku aina hankaavaa... Minä toivon, että kun luen uutta tekstiäni seuraavan kerran, se näyttää tosi hyvältä. Tänään se näytti tosi huonolta. Jospa todellisuus olisi sitten jossain siinä välissä. Ja oikeastihan tarvitsen vain sitä, että kirjoitan ja kirjoitan ja kirjoitan, enkä anna alkukitkan jarruttaa. Tsemppiä sinne ja tänne :).
Lähetä kommentti